Ateena liekeissä

Ateenalla on pitkä historia, seitsemän tuhatta vuotta pysyvää asutusta, 3500 vuotta urbaania ja aikansa oloissa metropolitaanista olemista yhtenä Euroopan tärkeistä paikoista.

Ateena on kokenut kovia lukuisissa sodissa ja miehityksissä. Kuitenkaan sitä ei ole koskaan tuhottu oikein perusteellisesti. Persialaissotien aikaan shaahi Xerxes käski suutuspäissään polttaa kaupungin, mutta tuli saman tien katumapäälle. Kansainvaellusten ensimmäisiin tulokkaisiin kuuluvat herulit sen sijaan tosiaan polttivat sen pahasti AD 267. 1688 palon sytyttivät turkkilaiset sotiessaan Venetsian kanssa. Myöhemmissä sodissa sille ei ole käynyt kuinkaan. Kaikilta ajoilta on pystyssä paljon katsottavaa.

Nyt ateenalaiset ovat kostaneet Kreikan onnettomuudet itselleen polttamalla kaupunkinsa paraatikeskustassa kymmeniä vanhoja arvokkaita rakennuksia.

Saavutetut tuhot ovat historiallisesti merkittäviä. Niitä voi verrata suurehkon ilmapommituksen tuhoihin. Menettelyllä on pitkäksi aikaa varmistettu turismitulojen pysyminen nollassa. Montako työpaikkaa menetettiin yrityksissä, joiden tilat poltettiin ja tavarat ryöstettiin? Kenen lapsia olivat ne huppupäänuoret, jotka paloja sytyttivät?

Helleenit eivät ole vähään aikaan muistaneet vaatia Englannista takaisin kuuluisia Elginin marmoreita. Asiahan on niin, että 1800-luvun alussa pitkäaikainen isäntämaa Turkki modernisoi Ateenan linnoitteita ja purki sitä varten historiallisia muistomerkkejä, käyttäen kivimateriaalia linnoitusrakennelmiin.

Parthenonin friisit olisivat hyvin voineet mennä jonkin kasematin tilkkeeksi, mutta Yhdistyneen Kuningaskunnan ambassadöri Elginin Jaarli osti friisit ja ne vietiin British Museumiin, jossa ne ovat säilyneet. Muuten ne olisivat tuhoutuneet.

Kymmeniä vuosia helleenit ovat syyttäneet brittejä ryöstöstä. Marmorit pitäisi saada jäljennöksen tilalle Akropoliin happosateiden syötäviksi. Kai ne sentään pantaisiin museoon ja voisihan Lontooseenkin tehdä jäljennöksen, yksi lysti. Olemme nähneet Lontoossa väkivaltaisia mellakoita. Voihan olla että kummassakin kaupungissa vielä poltetaan museoita, Kairossa paloi jo.

On tämä niin sivistynyttä aikaa.

Kansan raadellessa itseään ja kaupunkiaan Kreikan poliitikot hyväksyivät joukon EU:n vaatimia talouden saneeraustoimia, joilla ei luultavasti ole mitään merkitystä vaikka ne toteutettaisiin, mikä ei ole luultavaa.

On jälleen kerran vaadittu uskottavia ratkaisuja, kun luotettavia ei ole saatavilla tai ne ovat liian työläinä poliittisesti mahdottomia. Milloin kielestä hävisivät sanat todellinen, luotettava, rehellinen, pätevä, järkevä ja toimiva – ja tilalle tuli ilmahöttöinen uskottava?

Uskottelun ja halukkaan luulemisen varassa näillä uskottavilla toimilla lykätään vaikuttavia toimia. Pelastetaan valtiojohtoisia saksalaisia pankkeja. Odotetaan vaaleja, pelataan sitä ateenalaista ”demokratiaa”, jonka lyhytjänteisyys ja kaunaisuus tuhosivat antiikin Ateenan valtiona ja tuhoavat parhaillaan nykyistä Kreikan valtiota.

EU ei ole syyllinen kreikkalaisten velkakriisiin, kuten helleenit haluavat raivoissaan uskoa, mutta EU on syyllinen kriisin hyysäämiseen ja pitkittämiseen jota on tehty monta vuotta. Uskottavan perässä juokseminen on itsepetosta. Helleenit ovat ehkä piilotajuisen rehellisiä kostaessaan nyt itselleen.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja kouluttaja.