Hyvät veljet

Viime viikolla julkaistiin kaksi korruptioon ja lahjontaan liittyvää tutkimusta. Toinen koski Suomea ja toinen kaikkia EU-maita. Yhteenvetona voi lyhyesti sanoa, että Suomi on yksi maailman puhtaimmista maista. Ei kuitenkaan vitivalkoinen. Kyllä sitä meiltäkin löytyy. Varsinkin, jos korruptio käsitetään laajemmin kuin vain rahan ja lahjusten antamisena ja ottamisena.

Meillä on hyvä veli -verkostot. Niissä ei lakeja ehkä rikota, mutta läheltä saattaa liipata. Yleiset moraalin rajat sen sijaan saattavat olla kovalla koetuksella. Ehkä joskus myös omatunto, jos sellainen sattuisi olemaan.

Transparency Suomi -nimisen yhdistyksen raportin mukaan meillä ei suoranainen korruptio rehota. Elämme siltä osin aika siististi. Mutta hyvä veli -verkostoista tämä korruptiota ja lahjontaa vastaan taisteleva järjestö varoittaa. Se on myös huolissaan poliitikkojen ja puolueiden rahoituksen valvonnasta. Sitä pitäisi tehostaa.

Järjestö vaatii kansanedustajien lobbaukselle selkeät säännöt ja lahjojen vastaanottamiselle katot. Vähän kummastuttaa, että heille pitäisi näistäkin luoda säännöt ja rajoitukset. Luulisi, että jokainen kansanedustaja tajuaisi ilmankin, missä kohtuuden rajat kulkevat. Luulo ei ole tiedon väärti kai sitten tässäkään.

Ehkä taustalla on taannoinen vaalirahaskandaali, jonka jälkipuinti on edelleen oikeudessa kesken. Sehän lähti muutaman minuutin pituisesta Ylen A-studion haastattelusta vuoden  2008 toukokuussa. Keskustan eduskuntaryhmän vetäjältä Timo Kallilta kysyttiin, miksei hän ilmoittanut lain vaatimia vaalitukiaan. Paljonko oli saanut ja keiltä? Hänen vastauksensa oli hämmästyttävä: ”Siksi, että siitä ei ole säädetty minkäänlaista rangaistusta.”

Seurauksena oli iso häly ja poliitikkojen paniikkireaktio, joiden tuloksena vaalirahoituksen ylärajoille asetettiin katot ja avoimuutta lisättiin.

Kesti monta vuotta ennen kuin äänestäjien usko poliitikkoihin parani. Kohdallaan se ei ole vieläkään.

Alussa mainittu EU-tutkimus kertoo, että parempaan suuntaan Suomessa ollaan menossa.  Vuonna 2009 jopa 63 prosenttia suomalaisista arvioi, että poliitikot syyllistyvät meillä korruptioon. Nyt epäilijöitä on paljon vähemmän, 38 prosenttia.

Tutkimus ei kerro suoraan syitä luottamuksen näinkin isoon kasvuun. Vaalirahoituksen kiristäminen lienee niistä päällimmäisenä.

Pahimmat korruptiomaat ovat tutkimuksen mukaan  EU:n pahimmat velkamaat: Kreikka, Espanja ja Portugali. Italiakaan ei jää niistä kauas. Kreikkalaisista 98 prosenttia on sitä mieltä, että korruptio on maan suurin ongelma. Ei yllätä yhtään!

EU-kansalaisten mielestä suurin syy korruptioon on politiikan ja elinkeinoelämän liian läheiset suhteet. Ja se, että hallitukset ja parlamentit eivät taistele tarpeeksi korruptiota vastaan.

Suomi on pieni maa. Kaikki politiikan, talouden ja etujärjestöjen kärkipäättäjät tuntevat hyvin toisensa. Siitä syntyy helposti hyvä veli-verkostoja, joiden sisällä sovitaan yhteisistä asioista. Muistakin kuin Finnairin toimitusjohtajan asuntokaupoista.

Ruotsinkielisen Dragsvikin joukko-osaston säilyttäminen Tammisaaren kupeessa on  nähty hyvä veli -ratkaisuna. Siten, että puolustusministeri Wallin olisi varuskunnan kannatuskillan jäsenenä tehnyt päätöksenä.

Minusta se ei riitä perusteluksi. Hän teki sen paremminkin RKP:n puheenjohtajana. Lakkauttaminen tai siirtäminen Upinniemeen olisi ollut Wallinille lähes poliittinen itsemurha. Sitä riskiä hän ei ottanut.

Rintamalla sovittiin, että kaveria ei jätetä. Hyvä veli -verkostossa sovitaan, että kaverille kanssa. Siinä on iso ero.    

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Ylen politiikan toimittaja, joka aloitti uransa Länsi-Uusimaassa.