Sittenkin suomeksi

Eduskunta hyväksyi Suomi-Kreikka lainasopimuksen täysin sokkona pari viikkoa sitten.  Se oli julistettu salaiseksi ja näytetty englanninkielisenä etukäteen vain muutamalle kansanedustajalle. Muut pidettiin hallituksen päätöksellä pitkään pimennossa.               

Salaisena se pysyy vieläkin. Kovan julkisen paineen alla sopimus on nyt kuitenkin päätetty suomentaa. Siis vasta monta viikkoa sen hyväksymisen jälkeen.

Kansanviisaus sanoo: parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tuohon salaiseen Suomi-Kreikka vakuussopimukseen sanonta istuu huonosti. Ei ollenkaan. Kysehän on peräti valtiosopimuksesta, jossa liikutellaan miljardeja veroeuroja.

Sen sisällön pääkohdista jokaisella kansanedustajalla olisi pitänyt olla edes selkeä yleiskäsitys ennen äänestysnappinsa painamista. Vaan ei ollut. Kreikan ja sen pankkien vaatimuksesta Jutta Urpilaisen johtama valtiovarainministeriö päätti julistaa velkasopimuksen salaiseksi. Lainan saaja määräsi, miten lainanantajan pitää käyttäytyä.

Toisinpäinhän tämä arkielämässä kulkee. Ajatellaanpa vaikka asuntolainaa. Enpä usko, että yksikään pankinjohtaja suostuisi siihen, että lainan saaja määräisi yksipuolisesti miten hommat hoidetaan. Se laina jäisi myöntämättä.

Suomi-Kreikka sopimuksen suomentaminenkin oli työn ja tuskan takana. Ei itse kääntäminen, vaan päätös siitä. Työhön ryhdyttiin vasta,kun eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma oli jyrähtänyt. Hän lähetti pääministeri Kataiselle tiukan ja kiukkuisen kirjeen.

Puhemies vaati, että eduskunnan on saatava vastaisuudessa kaikki keskeiset vieraskieliset asiakirjat kahdella virallisella kansalliskielellämme,  suomeksi ja ruotsiksi. Valtiovarainministeri Urpilainen kiirehti kertomaan, että hän oli määrännyt suomennoksen jo ennen Heinäluoman läksytystä. Niinpä tietysti!

Puhemies muistutti pääministeriä kirjeellään, mikä on parlamentaarisen ja demokraattisen maan marssijärjestys: eduskunta määrää ja hallitus tottelee. Parlamenttia ei voi kyykyttää eikä kohdella ylimielisesti, siinä Heinäluoman viesti.

Kreikka-sopimuksen suomennos tulee joskus aikanaan, tosin pahasti jälkijunassa. Mutta hyvä edes niin. Sen salaaminen sen sijaan jatkuu. Katainen ja Urpilainen eivät anna siitä periksi. Perustelu on edelleen entinen: hallitus suostui siihen Kreikan ja sen pankkien vaatimuksesta. Salassapidosta on sovittu ja sovitusta pidetään tiukasti kiinni, Katainen puolustelee sitkeästi.

Miksi Suomen piti salailuun alunperin suostua? Mitä olisi tapahtunut, jos emme olisi Kreikan vaatimuksiin taipuneet? Olisivatko euro ja EU kaatuneet? Olisiko suomalainen hyvinvointiyhteiskunta murentunut? Tuskin.

Nämä kysymykset ovat paikallaan, koska useat professoritasoiset oikeusoppineet pitävät hallituksen salauspäätöstä laittomana. Se on heidän mielestä räikeästi julkisuuslain vastainen. Siten, että pelkkä kreikkalaispankkien vaatimus ei riitä salassapidon perusteeksi.

Hallitus ei selviä Kreikka-sotkuistaan vakuussopimuksen suomentamisella. Ainakin Helsingin Sanomat valittaa Korkeimpaan hallinto-oikeuteen siitä, ettei lehti ole saanut valtiovarainministeriöltä pyytämiään asiakirjoja. Valituksia saattaa tulla lisää.

Kreikan lainasopimuksen täydellinen salaamisyritys oli hallitukselta paha virhe. Jo siihen suostuminen oli sitä. Äänestäjien usko ja luottamus politiikkaan ja poliitikkoihin oli jo pikku hiljaa palaamassa vaalirahaskandaalin jälkeen. Salailustahan sekin lähti. Nyt mentiin taas täysillä takapakkia. Ei näytä, eikä tunnu hyvältä.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Ylen politiikan toimittaja, joka aloitti uransa Länsi-Uusimaassa.

Written by:

Tarmo Ropponen

Ota yhteyttä

Kommentit

Kommentit

Kyllä Tarmo Ropponen osuu napakasti oikeaan, kun puhutaan uskosta ja luottamuksesta poliitikkoihin ja politiikkaan.

Jotenkin tuntuu, että koko hallituskauden ajan on tapahtunut kaikkea sellaista, mikä on vienyt koko edustuksellisen demokratian merkitystä alaspäin.

Onko sitten niin, että lopultakin olemme todistamassa sitä vaihetta, missä ns. liittovaltiokehitys tosiasiallistuu ja kunkin valtion sisäinen kehitys ja erityisesti sisäpolitiikka jäävät sen tosiasian jalkoihin, että puolueiden ja poliitikkojen huomio kiinnittty päivä päivältä kohti EU:ta, Euro-järjestelmää ja EU:n virkanimitysten tavoittelemiseen.

Suomessa merkit ovat jollakin tavalla huolestuttavia, ilmeten ns. vasemmankäden sisäpolitiikkana. Kuntauudistusprosessi lienee kaikessa tökeryydessään ja karkeudessaan yksi parhaimpia esimerkkejä.

Toni (ei varmistettu)

Osallistu keskusteluun