Voimarosvot

Tartuin tähän aiheeseen, koska lupasin puhua siitä eräässä tilaisuudessa. Tuskin hirveän viisas lupaus, sillä enhän ole aiheen asiantuntija, paitsi ehkä yhdessä suhteessa:

Olen antanut omien voimieni huveta, usein äärirajoille asti.

No, tiedänhän minä toki jotain, teoriassa. Tai ainakin luulen tietäväni. Olenhan jooganopettaja.

Tiedän esimerkiksi sen, että harjoituksessa edetään vähän vähältä äärialueilta kohti keskusta, niin kehon kuin mielenkin tasolla. Joka kerran pyritään niin lähelle omaa tyyntä ydinolemusta kuin suinkin mahdollista. Harjoituksen lopussa olo onkin paljon tyynempi kuin ennen sitä.

Vaan mitenkä osaisi viedä tuon tyyneyden myös ihan tavalliseen arkeen. Siinäpä sitä haastetta vasta onkin!

Kuvitellaan vaikkapa tällainen arkinen tilanne:

Emäntä tulee kotiin jostain hilpeästä tai muuten vain mukavasta tilanteesta. Hänen mielensä on kepeä ja korkealla. Mutta kotona ei ehkä ollakaan yhtä hilpeitä. Kenties isäntä heittää hänelle pisteliään kommentin, joka osuu ja uppoaa. Emännän hilpeä mieli on hetkessä pois pyyhkäisty. Hän reagoi, ehkä räjähtämällä. Mutta hetken rähistyään hänen voimansa ovat kuin valahtaneet maan rakoon.

Olen kuullut mainion neuvon vastaavia tilanteita varten: "Sinun ei ole pakko reagoida. Ota edes sekunti lisäaikaa."

Tuossa yhdessä sekunnista ehtii näet muistaa, ettei syvällä sisimmässään ole tuo ärhäkästi reagoiva henkilö. Todellinen itse on se, jonka voi kokea tyyninä, keskittyneinä ja hyvin tietoisina läsnäolon hetkinä, esimerkiksi joogaharjoituksessa, tai jossain muussa tilanteessa, joka vastaavasti tasapainottaa mielen.

Mikä on siis se rosvo, joka ryövää voimat? Voisiko se olla se, että ohjautuu ulkoapäin, eikä omasta sisimmästään käsin?

Niinpä edellä voimarosvo ei olisikaan ollut isäntä, vaikka hän kieltämättä käyttäytyikin keljusti. Eihän hän voi ottaa vastuuta emännän reagoinnista, vaikka hän tökkäsikin tätä heikkoon kohtaan, ehkä jopa tahallaan.

Toki voimia rosvoavat myös krooniset sairaudet, suuret vastoinkäymiset tai vastaavat rankat tilanteet, jotka eivät hevin ole hallittavissa. Mutta ihan jokapäiväisen arjen tasolla on lukemattomia pieniä energia-imureita, joihin voi vaikuttaa – kunhan niistä on ensin tietoinen.

Itse panisin syyniin ainakin kielteiset tunteet, tavat ja asenteet, kuten esimerkiksi pelko, kateus, kyynisyys, katkeruus, arvostelunhalu ja velttous. Energiasyöppöjä voivat olla myös jatkuvat negatiiviset hokemat: Olen väsynyt, kyllästynyt, pettynyt ja niin edelleen, eli että keskittyy ongelmiin ratkaisujen sijaan.

Ihan varmasti voimiin vaikuttaa myös se, mitä panee tai on panematta suuhunsa. Sekä tietenkin myös liikunta, raitis ilma ja riittävä uni. Mutta olisiko vieläkin tärkeämpää se, millä ruokkii mieltään?

Jos kaipaa elämäänsä enemmän iloa, innostusta ja energiaa, lie viisasta valita myös sellaista seuraa: ihmisiä, kirjoja, musiikkia, harrastuksia, lehtiä, tv-ohjelmia tai sosiaalista mediaa. Sillä seurahan tekee kaltaisekseen.

Kirjoittaja on läntisen Uudenmaan takamailla asuva kirjailija.

Written by:

Heli Ilaskari

Ota yhteyttä