Huipulla tuulee Tomi Tuominen - Oman logon puolesta

Teemu Vestovuo

Lätkäkausi on taas alkanut. Logot herättävät tunteita puolesta ja vastaan, fanikulttuuri kukoistaa ja oman ”lahkon” tunnuksia pidetään näkyvästi esillä. Logot loistavat Facebookin profiilikuvissa, päässä keikkuvissa lippalakeissa, värikkäissä takeissa, auton ikkunoissa ja vaikka missä. Logo on se mitä fanitetaan. Samalla tavalla kuin satoja vuosia sitten erilaiset kuningaskunnat kantoivat ylpeänä omaa tunnustaan. Lopulta pelaajilla ei ole merkitystä, tärkeämpää on oman heimotunnuksen ylväs palvominen. Koko joukkue valmentajineen voi vaihtua neljässä vuodessa, mutta fanikulttuuriin se ei vaikuta, sama kausikortti ostetaan kaikesta huolimatta. Jotkut pelaajista tietysti nousevat muita ylemmäs, joistakin tulee jopa kulttihahmoja, joiden käyttämä pelipaita nostetaan näkyvästi esille kunnioittamaan hänen suorituksiaan joukkueessa. He ovat niitä harvoja pelaajia, jotka jäävät fanien mieleen ikuisesti. Niitä harvoja, joiden nimi yhdistetään vuosikymmenienkin jälkeen siihen omaan logoon. Valtaosa pelaajista on kuitenkin vain käymässä joukkueessa, ovat vain hetken nauttimassa fanien suosiosta logoa edustaen, sen jälkeen siirtyvät toiseen heimoon ja ottavat siellä vastaan uusien fanien suosionosoitukset.

KunJere Karalahti pelasi Helsingin IFK:ssa, niin Jokereiden fanit lähes vihasivat Karalahtea. Myöhemmin Karalahti puki päälleen Jokereiden peliasun ja hetkessä hallilla oli myynnissä narrilogolla varustettuja paitoja, joita koristi Karalahden nimi. Todellinen kotimaisen kiekkoilun kulttihahmo Esa Tikkanen on vielä parempi esimerkki. Tikkanen on kotimaassa tulipunaistakin punaisempi HIFK:n ikoni, mutta hänen paitansa roikkuu Jokereiden kotihallin katossa, vaikka hän pelasi narreissa vain yhden pääsarjakauden. Tämä perustuu kuitenkin lapsuusvuosiin ja Jokereiden suurmiehen Aimo Mäkisen tahtoon.

Nykyisin logoon liitettäviä kestohahmoja syntyy harvemmin, sillä seurauskollisuus on enemmän fanien kuin pelaajien etuoikeus. Pelaajat ja heidän taustaryhmänsä hakevat uusia työtarjouksia aivan kuten normaalissa työelämässä. Fanit kuitenkin pysyvät ja hyvä niin. Sitä kutsutaan urheilukulttuuriksi. Harmi vain, että jotkut eivät ymmärrä sen olevan lopulta vain sporttia. Ne jotkut kun ovat valmiit jopa lyömään toisen heimon edustajaa ottelun jälkeen. Urheilun takia? Kyllä. Aivan kuin satoja vuosia sitten kuningaskuntien välisissä tappeluissa.

Huipulla tuulee

Tällä palstalla julkaistaan Länsi-Uusimaan urheilukolumneja.