Pikku ja Okko

Kissat rakastavat laatikoita. Niin Pikkukin. Sain äskettäin kassillisen saksanpähkinöitä kuorineen. Laitoin ne laakeaan rottinkikoriin ja jätin ulkorakennuksen pöydälle kuivahtamaan. Pian korista löytyi Pikku, somasti rullalla, hautomassa pähkinöitä. No, onneksi pähkinöissä oli ne kuoret.

Meillä ulkopintojen maalausurakka jatkuu jo kolmatta viikkoa. Pikku ei ihme kyllä tunnu olevan hommasta moksiskaan. Se loikoo tyynen rauhallisena keskellä pihaa, kuin paraskin liikenteenjakaja. Onneksi ei maalaripappa ole sentään kompastunut siihen tikkaineen, pönttöineen ja suteineen.

Pikulla on aito kanarialainen temperamentti. Se tulistuu hetkessä, mutta leppyy yhtä nopeasti. Tuo pieni, tumma kissakaunotar tietää tarkalleen mitä ja milloin se haluaa.

Kun kissoihin hurahtaneita ystäviä tulee kylään, haluaisivat he tietenkin tavata myös Pikku-söpöläisen ja silittää sitä. Mutta annas olla jos sitä lähestyy käsi ojossa, luikahtaa se vikkelästi näkymättömiin.

Pikku kyllä rakastaa syliä ja silitystä, mutta omin ja tarkoin rajatuin ehdoin. Kun se haluaa syliin, se tunkee siihen vaikka väkisin. Ja kun se haluaa silitystä, se kyllä itse ilmoittaa miten ja mistä kohtaa. Mutta voi ihmistä, joka silittää vahingossa väärin. Silloin tassu herkästi mäjähtää.

Pikku piipahtaa silloin tällöin meillä sisällä asunnossakin. Muutaman kerran se on tavannut sisällä myös vanhan Okko-kissamme ihan nokakkain.

Sen suurempaa draamaa ei kohtaamisesta ole syntynyt. Okko suhtautuu vanhan herran arvokkuudella pikkuneitiin, eikä jaksa enää kiinnostua nuorten hömpötyksistä. Pikku puolestaan kyllästyy, kun ei saa leikkiseuraa.

Yönsä Pikku viettää ulkona, jossa se pääsee vapaasti sitä varten varusteltuun ulkorakennukseen. Okko puolestaan tuodaan sisälle ulkotarhastaan, jossa se viihtyy parhaiten päivät pitkät.

Eräänä iltana, kun kissat oli jo lajiteltu sisään ja ulos, ei Okkoa löytynytkään mistään.

Käänsimme koko huushollin ylösalaisin, mutta turhaan. Ainoa mahdollisuus oli se, että se oli livahtanut vaivihkaa ulos. Oli näet upea täysikuu.

Viimein katti tosiaan löytyi, ulkoa. Se istui muina mirreinä ulkotarhansa edessä ja katseli kuutamoa.

Heli Ilaskari

Kirjoittaja on Länsi-Uudeltamaalta Teneriffalle muuttanut kirjailija.