Lapset ja työ kuin tuli ja vesi

Oletko kuullut todettavan, että joku henkilö on onnistunut yhdistämään työn ja perheen?

Minusta työ ja lapset on Trump ja Twitter: ne eivät sovi yhteen. Niiden yhdistäminen sillä tavalla, että aidosti kokisi ylpeyttä sekä vanhemmuudestaan että työstään, vaikuttaa täysin mahdottomalta. Nautin työstäni ja lapseni ovat ihania, mutta niiden sovittaminen yhteen on ihan toinen juttu.

Itse asiassa ajatus, että joku ihminen olisi yksinään onnistunut yhdistämään työn ja perheen, on kummallinen.

Työn ja perheen yhdistäminen ei ole yksilösuoritus. Se vaatii onnistuakseen vähintään korkealaatuisen päivähoidon, mutta mielellään sen päälle vielä mummit, vaarit, apet ja anopit. Kavereista ja Mannerheimin lastensuojeluliiton palveluista ei ole haittaa.

Työn ja lastenhoidon yhdistäminen vaatii vanhemmilta kykyä käydä rakentavassa hengessä keskusteluita siitä, kumman deadlinet ovat tällä kertaa kovemmat."

Työn ja lastenhoidon yhdistäminen vaatii vanhemmilta kykyä käydä rakentavassa hengessä keskusteluita siitä, kumman deadlinet ovat tällä kertaa kovemmat.

En ole työmarkkinaneuvotteluihin osallistunut, mutta veikkaan, että tunnelma on yhtä herttainen. Yleensä sen keskustelun häviää mummi.

Yliopisto on ollut mainio työpaikka olla töissä silloin, kun lapset ovat pieniä. Kun työajat joustavat, voi töitä tehdä kätevästi yöllä, kun lapset nukkuvat. Hauta hoitaa univelan, todettiin joskus.

Aina apuvoimaa ei tietenkään ole saatavilla. Aikoinaan kommentoin perussuomalaisten puoluekokousta samalla kun hyssytin vauvaa sylissä ja hätistin jalassa roikkuvaa taaperoa kauemmas.

”Menetkös siitä häiritsemästä”, sähisin. ”Haloo?” ihmetteli toimittaja. Toimittajat ovat yllättävän taitavia saamaan selvää ajatuksistani, vaikka puhelun taustalla lapset huutaa kuorossa lisää hilloa puuroon.

Julkisuudessa poliitikot ja yritysjohtajat hymyilevät kivasti kuvassa ja kertovat, että perhe on mainiota vastapainoa raskaalle työlle. Se kuulostaa pahasti siltä, että kyseinen henkilö saa perhe-elämästä rusinat pullasta.

Ihmettelen todella, jos joku kokee kurahaalarit ”virkistäväksi vastapainoksi” työlle tai Prisman karkkihyllyllä raivoavan lapsen rauhoittelun ”tuovan tasapainoa” kiireiseen työelämään. Tai sitten on aika vaihtaa työtä.

Kommentit (1)

Kommentit

Eihän tuossa mitään ongelmaa ole, niin kauan kuin lapset ovat kokopäiväisen hoitopalvelun piirissä. Koulujen alettua vasta ongelmat alkaa ;). Ja jos on olemassa hoitokykyinen ja -HALUINEN mummi, se helpottaa elämää huomattavasti. Useissa maissa on tapana, että naiset hoitavat lapsensa itse kotona ja elävät miehen varassa. Näin ei meillä onneksi ole, vaan miehet joutuvat kantamaan vastuunsa, joka on se tasan 50 prosenttia.

Termit oikein

Erkka Railo

Kirjoittaja on Eduskuntatutkimuksen keskuksen tutkija ja poliittisen historian dosentti.