Sivelen leivälle Lätta-margariinia, koska se on kevyttä ja terveellistä. Rasia mainostaa rypsiöljyä ja kirnumaitoa, vaikka pienemmällä präntätty kertoo, että tärkein valmistusaine (57%) on vesi.

Selväähän se, että semmoinen litku näyttää lähinnä saippuavedeltä. Jotta levitteestä saadaan voin kaltaista, on väriä, makua ja rakennetta parannettava erilaisilla kemiallisilla ja semikemiallisilla emulgointiaineilla ja aromeilla.

Sama toistuu ruokatavarasta toiseen. Onko joulukinkku enää nykyään oikea kankku? Pieni ”lihapitoisuus 70 %” –merkintä tarkoittaa, että kinkunkorvike valmistetaan vedellä ja lisäaineilla doupatusta lihamössöstä. Mantelimassassa ei tarvitse olla lainkaan mantelia, ja vaniljasokeri korvataan usein vanilliinisokerilla, jonka ainekset saadaan sellunkeiton sivutuotteena.

Tarkemmin katsottuna jääkaappini muistuttaa erehdyttävästi lääkevarastoa paketteineen, joihin on kirjoitettu käsittämättömiä lyhenteitä ja yhdisteitä. Vain noin 10 prosenttia näistä lisäaineista liittyy ruokien säilyvyyteen. Loppu on lähinnä kosmetiikkaa, jolla leikkiruokien väriä, tuoksua ja rakennetta korjaillaan lähemmäksi alkuperäistä.

Pohjimmiltaan kyse on siitä, miten yhteiskunta muuttuu fysiikkaamme nopeammin. Meidät on ”ohjelmoitu” himoitsemaan energiapitoista ruokaa olosuhteissa, joissa niukankin elannon hankkiminen vaatii jatkuvaa ponnistelua. Kevyt istumatyö ja kauppojen herkkuhyllyt aiheuttavat elimistölle oikosulun. Ihmiset joko lihovat tai ajautuvat luonnottomaan taisteluun luonnollisia halujaan vastaan.

Tätä mekanismia elintarviketeollisuus käyttää häikäilemättä hyväkseen. Esimerkiksi suositut light-tuotteet ovat äärimmäisen kannattavaa bisnestä, jossa ruokaa saa nurinkurisesti myydä sitä kalliimmalla, mitä vähemmän siihen on käytetty aitoja raaka-aineita. Ihmiset suostuvat ostamaan kinkunmakuista vettä, jotta heillä olisi varaa syödä elintarviketeollisuuden toisella kädellään tuputtamia jättimuffineita, tuplapatukoita ja perunalastujen maxipusseja.

Jotkut ihmisille syötetyt lisäaineet ovat lemmikkieläinten ruuissa kiellettyjä. Tätä perustellaan sillä, että ihminen tietoisena olentona voi vastata valinnoistaan eläintä paremmin. Vastuunkantoa ei kuitenkaan ole tehty helpoksi. Paluu aitoihin ruoka-aineisiin hankaloittaa arkea kohtuuttomasti, sillä mausteet, pasta ja kala pitäisi etsiä suoraan pientuottajilta. Lisäksi lisäaineiden välttäminen edellyttäisi tietenkin herkuttelun hurjaa vähentämistä.

Ei, mieluummin annan huijata itseäni jatkossakin ja suostun jopa maksamaan siitä?

Anna Kontula

Sosiologi