Menestynyt ja palkintojakin saanut suomalainen arkkitehti totesi, että julkisia rakennuksia suunnitellaan joko arkkitehtipalkintoja tavoitellen tai käyttäjiä ajatellen. Musiikkitalo kuuluu epäilemättä ryhmään, jolle lankeaa arkkitehtipalkinto ajallaan. Soittajille on rakennettu kuori, joka toistaa äänen erinomaisesti, mutta jättää yleisön oman onnensa nojaan.

Kun tätä hanketta olen muutaman kerran aikaisemminkin arvostellut kalliiksi ja tarpeettomaksikin, niin tunnustusta on annettava japanilaiselle akustiikan suunnittelijalle. Hänelle sekä paikka rautateiden ja vilkkaan liikenneväylän välissä ei kuulemma ollut edes vaikea haaste. Ulkoasu jäi sen sijaan vain haasteeksi, sillä tylsä laatikko ei sytytä eikä pysäytä ketään. Haastava paikka Eduskuntatalon juurella ei jättänyt paljon tilaa katseita vangitsevalle arkkitehtuurille.

Arkkitehtipalkintoja jaetaan ainutlaatuisuuden ja rohkeiden ratkaisujen tekijöille. Viinitarhaksi kutsuttu suuri sali täyttää yllätyksellisyyden vaatimuksen, mutta palvelee huonosti kuulijoita. Monet tilat ovat pahasti alimitoitettuja. Liikkuminen talon sisällä on epäjohdonmukaista. Missään en ole aikoihin saanut niin paljon kyynärpääniskuja kuin musiikkitalon käytävien ja vaatenaulakoiden ruuhkassa, joka on yhtä paha sekä konserttien alkaessa että niiden päättyessä. Kun silmämääräisesti arvioituna yleisön keski-ikä on varsin korkea, vahinkojakaan ei tässä rynnistyksessä voi välttää. Naulakot toimivat kunnollisesti vain kesäkaudella, jolloin päällysvaatteita ei tarvita.

Yhtä käsittämätöntä on kiipeäminen seinille ripustetuille parville tai laskeutuminen pääkatsomoon polveilevia portaita. Kulku istumapaikoille on sekavaa ja heikkojalkaisia pelottavaa. Viinitarhaksi kutsuttu oivallus istumapaikkojen sijoittelussa on ehkä arkkitehdin silmää kaunistava, mutta esiintyjien kannalta se on jo ehditty kyseenalaistaa. Lavalla pyörivä solisti on naurettava ajatus. Musiikkikin kuuluu takalaidoille puutteellisesti.

Parvia on ripustettu sinne tänne seinille siten, että istuja saa pelätä saavansa yläkerran orrelta potkun niskaansa tai kengän syliinsä. Lapsia sinne ei pitäisi päästää lainkaan. Nykymuodin mukaisilla lyhyillä hameilla istuminen on vaativa suoritus. Kaide ei peitä mitään ja sääret on parasta pitää sievästi yhdessä. Sen sijaan kaide peittää tehokkaasti esiintymislavan. Kaltereiden välistä on niska kenossa mahdollista nähdä vilahduksia soittajista. Suunnittelija lieneekin ajatellut, ettei muusikkoja tarvitse katsoa, kunhan heitä kuulee. Ja kuulee kyllä hyvin.

Kauneimmillaan talo on rautatieaseman puolelta katseltuna, mutta sekin näkymä taitaa kutistua, jos suunnitellut pääkonttorit ja keskuskirjasto tyhjälle alueelle rakennetaan. Mannerheimintien puolelle tarjottu näkymä ei suuria tunteita herätä eikä pysty kilpailemaan sen enempää Finlandia-talon kuin oopperankaan rinnalla.

Jos olisi suunnittelussa ollut kohennettavaa, niin vastuunsa on tilaajallakin. Arkkitehtikilpailun voittajaa valittaessa olisi osattava arvioida miten talo palvelee tarkoitustaan, siis myös yleisöä, joka saapuu musiikkia kuuntelemaan. Nyt päättäjät lienevät keskittyneet vain ainutlaatuisen akustiikan tavoitteluun, ja unohtaneet kuuntelijat.