Chiang Maista olen nauttinut nyt vajaat kaksi viikkoa, enka ole ollut lahellakaan kyllastymista. Vuokrasin muutamana paivana pyoran ja tutkiskelin kaupunkia ja lahiymparistoa. Olin varmasti erittain huvittava naky; jatkuvasti aivan hukassa, ja koska talla ei ole erikseen pyorateita, on ajettava lukuisien autojen, tuk tukien seka skoottereiden seassa. Punaisissa valoissa on pysahdyttava, ja kiihdytettava lujaa, kun vaihtuu vihreaksi, ettei jaa isompien kulkuneuvojen alle.

Viime viikolla kavin kavereitteni kanssa katsomassa mui thaita. Esitys oli kiva nahda, vaikkakaan en erityisemmin nauttinut katsoa, kun joku sai turpaansa. Valiajalla katsojia viihdytettiin esityksella, jossa neljan ottelijan silmat sidottiin, ja he huojuivat kehassa yrittaen hakata kaikkia, keita kehasta loysivat. Lampiman sunnuntaipaivan vietin ystavani kanssa rennosti puistossa hengaillen, ja katsellen paikallisia nauttimassa vapaapaivastaan. Kokeilin myos paikallista, erikoista jalkahoitoa, missa jalat laitetaan altaaseen, mika on taynna pikkukaloja, jotka syovat jaloista kaiken ylimaaraisen nahan. Tehokasta siedatyshoitoa kalapelkoiselle, kuten mina! Alku oli tuskaa, kun kalat kutittivat alyttomasti, ja allotti. Ajatukseen ja tunteeseen kuitenkin tottui, ja lopputulos oli hyva. Suosittelen!

Maanantaina lahdin muutamaksi paivaksi meditaation intensiivikurssille, mika pidettiin temppelilla kaupungin ulkopuolella. Mukaan otin hammasharjan, pyyhkeen, seka puhtaat alusvaatteet. Ei musiikkia, ei luettavaa, ei elektroniikkaa. Asuin pienessa huoneessa, missa sankyna toimi ohut patja sementtilattialla. Meditaatio oli omatoimista; vietin siis 10 tuntia paivassa metsassa joko istuen tai kavellen meditoiden. Ruoan saimme kaksi kertaa paivassa; munkit eivat syo klo 12 jalkeen, ja noudatimme heidan tapojaan. Meidan tuli pitaa vain valkoisia, mukavia, valjia vaatteita, ja naytinkin varmasti mielisairaalasta karanneelta, kun kuljeskelin metsassa paivat pitkat meditoiden. Meditaation perusideana oli tarkastella ymparistoa jatkuvasti, ja keskittya tahan hetkeen. Ei miettia eilista tai tulevaa, vaan nauttia hetkesta.

Fiilikset vaihtuivat kolmen paivan aikana moneen otteeseen tylsistymisesta seka turhautumisesta autuaaseen onnistumisen riemuun ja takaisin, ja vaikken kokenut mitaan suurempaa valaistumista, oli kurssi mielenkiintoista kayda. Itsetietoisuuteni lisaantyi, ja koska opin perusteet meditaatiosta, nyt voin harjoittaa sita itse - en kuitenkaan kymmenta tuntia paivassa.

Nalka- seka puhelakon jalkeen oli mahtavaa palata takaisin normaalielamaan. Tunsin olvani taas elossa kun paasin nauttimaan sosiaalisesta elamasta. Tuntuu silta, etta paiva kerrallaan elaminen ja hetkesta nauttiminen on minulle helpompaa ihmisten ymparoimana, ei taydellisessa eristyksessa ollessani. Lahdinkin viettamaan viikonloppua uuden tuttavuuteni, australialaisen Sarahin kanssa, hipahtavaan pikkukylaan, Paihin. Vuokrasimme skootterin, ja opetin myos Sarahia ajamaan. Kiertelimme landea, ja naimme mm. kuumia lahteita, seka upean kanjonin. Illan vietimme nauttien leppoisista baareista, missa suuret takat lammittivat asiakkaita (yot olivat Paissa kylmempia verrattuna muuhun maahan). Lauantaipaivan vietin uusien kavereitteni kanssa vesiputouksella, missa otimme rennosti ja katselimme paikallisten lasten temmellysta vapaapaivanaan. Tutustuimme myos paikallisiin nuoriin naisiin, ja vaikka kommunikointi oli kielimuurin johdosta hankalaa, on hymy niin universaali ele, etta hauskaa oli! Lauantaina Paissa juhlittiin puolikuuta, ja vietimmekin lauantaiyon hurjissa halfmoon-partyissa joen varrella, kunnes bussini takaisin Chiang Maihin lahti sunnuntaiaamuna.

Huomenna lahden parin paivan reissulle kohti Laosia; matkustamme bussilla, seka isoilla banaaniveneilla. Saa nahda, onko lahteminen taas yhta vaikeaa kuin yleensa. Olen todella huono vaihtamaan maisemaa, silla jaan aina kaipaamaan lempparimestojani seka -ihmisia, vaikka olenkin innoissani uudesta maasta. Talla kertaa jaan erityisesti kaipaamaan uutta erittain mielenkiintoista ystavaani. Monet usein sanovat ihastuvansa ihmisiin, ketka ovat vaikeimmin saatavissa. Luulenpa, etta taman vaikeammaksi tilanne ei enaa voi menna; ihastuin nimittain munkkiin! Kovin valoisaa tulevaisuutta ei siis todennakoisesti ole luvassa. Kokemuksena nama sydansurutkin ovat kuitenkin ihania, ja jaa yleisesti hyva fiilis koko kahdesta viikosta, mita taalla olen viettanyt. Uudet seikkailut odottavat, ja olenkin tehnyt paatoksen olla tekematta suunnitelmia; menen siis sinne, minne tuuli kuljettaa!

Yesterday is history, tomorrow is a mystery. Today is a gift, and that's why we call it present.