"Sillä se lähtee, millä tuleekin"

Viime viikon torstaina minulla oli ensimmäiset valmentajan vetämät juoksutreenit Moisiolla. Alkuveryttelyn jälkeen aloiteltiin urakka polvennostojuoksulla. Ihmeen hyvin se polvi nousi näin "vanhalta" urheilijalta. :D Sitten oli vuorossa lyhyitä juoksuvetoja eri rytmityksellä ja nopeudella. Ja tietysti toistoja oli useita. Jo harjoituksen lopussa tunsin, kuinka pohkeeni tuntuivat kireiltä ja päätin, että kotiin päästyäni venyttelen ja pitkään.

Koska olen joskus monta vuotta sitten juossut kilpaa, lähinn lyhyitä matkoja, niin kaikesta tulevasta kivusta ja särystä huolimatta nautin juoksutreenistä. Siinä tuli ihan nostalginen olo, kun sai valmentajan ohjastamana harjoitella. Kehuja tuli loistavasta käsitekniikasta (syytä olikin, koska aikoinaan harjoittelin pikajuoksua ja käsitekniikkaa peilin edessä), mutta kyllä itse huomasin, että jalat eivät enää totelleet "vanhaan malliin". Mutta sen takia olenkin nykyään kuntourheilija ja jo tässä lyhyessä ajassa olen saanut hyviä harjoitteluvinkkejä ja kokemuksia, eli kiitos valmentajalle loistavista ideoista näin kuntourheilijan silmin.

Niinhän siinä sitten kävi, eli pohkeet olivat melkein käyttökelvottomat aina sunnuntaihin saakka. Vanha totuus kuitenkin on (ja toimivaksi havaittu), eli "sillä se lähtee, millä tuleekin". Lauantaina siis hiihdimme tyttäreni ja veljenpoikani kanssa ja sunnuntaina uskaltauduin Harjun hiihtoladuille pakkasesta huolimatta.

Nyt tätä juttua kirjoittaessani, huomaan, että lihakset ovat jo kutakuinkin palautuneet ja huomenna on aika ottaa uusi mittelö itsensä kanssa.

Siispä mahtavia urheiluhetkiä teille kaikille ja törmäillään mahdollisesti Harjun hyvinhoidetuilla hiihtoladuilla.

:)Heidi