Suwalki, Puola.
Hirmuinen helle jatkuu. Iltakahdeksalta ulkona on +33. Huoneeni tässä vanhassa hotellissa on "viilentynyt" 28 asteeseen nyt, kun aurinko ei enää porota ikkunaan. Hikinen yö on tulossa.
Lähdin Liettuan puolelta Marijampolesta puolelta päivin. Vietin siellä kaksi yötä hoivatessani ärtynyttä vasenta akillesjännettäni. Tästä lähtien täytyy taukotiheyttä nostaa ja venytellä ja hieroa jännettä joka välissä. Erilaisiin kropan kremppoihin on suhtauduttava vakavasti kaikessa liikunnassa ja erityisesti tällaisessa tilanteessa.
Maisema muuttui lähes kertapolkaisulla lähestyessäni Puolan rajaa. Tasaisuus kääntyi kauniin kumpareiseksi. Taukopaikkoja ilmestyi tien varteen enemmän ja matkanteko sujui helteessäkin hyvin. Kuumissa oloissa pyöräily on vähän kuin olisi ilmastoidussa autossa. Pysähtyessään joutuu aina trooppisen ilmamassan totaaliseen syleilyyn. Nestettä kuluu viisi - kuusi litraa päivässä. Aikaisin aamulla olisi lähdettävä liikkeelle, mutta hotelliaamiaisten aikataulut lykkäävät lähtöä usein jonnekin yhdeksän korville.
Suwalki on jotenkin uuvahtaneen oloinen kaupunki. Asukasluku lienee viidenkymmenen ja sadan tuhannen haarukassa. Vanhaa kaupunkia halkovat kaksi selvää pääkatua ja niiden välissä oleva kävelykatu. Valtavan kokoinen rakennustyömaa pilkistää kävelykadulta pohjoiseen. Ehkä siinä on merkki piristyvästä toimeliaisuudesta alueella. Kellon ympäri viinaa myyviä puoteja on sen verran, että kysyntää sillä saralla edelleen löytyy.
Puola on iso maa. Täällä vierähtää nöyrästi muutama päivä. Slovakian puolelle päässen ensi viikon puolivälissä. Siinä vaiheessa alkaa se paljon puhuttu puolimatkan krouvi häämöttää.