Jatkuvaa nousua lähes 30 kilometriä Innsbruckista Brenneriin. Kovin jyrkkiä kohtia ei ollut, tasaisen kovaa vääntöä 10 - 14 kilometrin tuntinopeudella. Loppunousu oli itse asiassa "helpompi" kuin olin kuvitellut. Brennerin korkeimmalla kohdalla tajusin myös, että nousua oli ollut jo päiväkaudet. Kaikki kiipeäminen päättyy aikanaan ja vapaan laskun aika koittaa.
Brenneristä pudottelin aika vähin ponnistuksin Bolzanoon saakka. Täällä Italiassa se pyöräilijän paratiisi vasta onkin. Näinä euro- ja velkakriisin aikoina ajattelen pakostakin, millä rahoilla nämä loistavat pyörätiet mitä hankalimpiin paikkoihin on tehty. Upea on ajella omaa tasaisesti asfaltoitua baanaa pitkin joen vartta ja vuoren rinnettä. Ehkä tätä epäsuorasti jossain vaiheessa maksetaankin.
Sää oli loistava. Sain Brenneristä syvemmälle Italiaan lasketellessani suuren palkkion menneiden päivien ajoittain puuduttavalle taistelulle tuiman vastatuulen ja tiukkoja nousujen kanssa. Maisemat ovat mahtavuudeltaan ja mittasuhteiltaan sanoin kuvaamatonta luokkaa. Kyllä tuossa Brennerin ylityksessä oli luultavimmin reissun huippuhetki. Ehkä Välimeren näkeminen aiheuttaa saman kaltaista euforiaa muutaman päivän kuluttua.