Ylitin Italian ja Ranskan välisen rajan Ventimiglian/Mentonin kohdalla eilen iltapäivällä. Olen ajanut runsaat 3200 kilometriä nyt. Loppulukema asettunee jonnekin 3500 km:n tienoille.
Välimeren ranta Genovasta asti on ollut lähes katkeamatonta pysäköityjen autojen, skootterien ja moottoripyörien nauhaa. Italialaisia riittää näille rannoille ja onhan siellä muun maalaisiakin seassa. Kovassa käytössä Riviera on. Asutuksen kaupunkimainen rakenne pysyy myös kymmenien kilometrien matkan katkeamattomana.
Mukava täällä on silti pyöräillä. Tuuli on puhaltanut selkäpuolelta ja aurinkoa riittää. Ainoa huono puoli on valtavan vilkas liikenne. Slovakian jälkeen rekat ovat kadonneet, mutta henkilöautoja piisaa. Uskallan yleistäen sanoa, että italialaiset miehet ovat moottoriväkeä.
Kovista nousuista en ole päässyt, vaikka varsinaiset vuoristomaisemat ovat kaukana takana. Alassion jälkeen eilen oli n. 400 metrin pituisella serpentiinillä kokonaisnousua melkein 40 metriä. Tuollainen yhdistelmä laittaa pyöräilijän hengittämään syvään.
Matkaa on jäljellä n. 260 kilometriä. Se merkitsee kolmea rauhallista pyöräilypäivää. Näyttää siltä, että reissun loppuhuipentuma on suunnitelmien mukainen. Vuonna -56 syntynyt matkamies saapuu 56. syntymäpäivänään Marseillen Plage de Catalanille.