On sunnuntaiaamu ja mistral puhaltaa. Taivas on pilvetön ja näkymä talostamme Huveaunen laakson toiselle puolelle on upea. Korkeuserot Marseillen ympärillä ovat suuria. Ajoin loppuetappini Toulonista tänne torstaina. Loppurutistus oli koko reissun raskaimpia: useamman kilometrin pituiset 4 - 6 prosentin nousut yhdessä Provencen helteen kanssa söivät miehestä tehot. Kilometrejä tuli yli sata arvioidun runsaan kuudenkymmenen sijaan.
Olin lapsia (heistä kaksi on aikuisiässä) vastassa Marseille - Marignanen kentällä perjantai-iltana. Runsaan kolmen viikon yksinolo päättyi. Tässä on ollut pari vuorokautta aikaa päivittää kuulumiset ja asettua aloilleen. Samaan aikaan olen fundeerannut, mitä tässä oikein tuli tehtyä. Tuli pyöräiltyä 3560 kilometriä 24 päivässä. Matkustin maantiepyörällä etapin; joka normaalisti tehdään lentokoneella. Yhtäkään suomalaista autoa en ole nähnyt sitten Pohjois-Puolan. Kyllä kai tässä tuli tehtyä myös kovatasoinen kestävyyskunnon testi, joka päättyi hyväksytysti. Tuli hankittua ainutlaatuinen kokemus siitä, miten sinnikkyydellä ja periksiantamattomuudella vääjäämättä saavutetaan asetettu selkeä päämäärä.
Nyt on aika touhuta ja olla yhdessä. Camilla saapuu vasta tänään juhlittuaan yhden parhaan ystävättärensä 50-vuotisjuhlat. Saattaa olla ravintolaillallisen paikka. Toisaalta ruuanlaitto yhdessä on erittäin mukavaa puuhaa. Lisäksi terassilta aukeava näkymä, joka pimenevässä illassa on kaikkine valoineen uskomattoman kaunis, houkuttelee jäämään "kotiin". Mutta voipi käydä, kuten viiden hengen perheessä aikaisemminkin: menee äänestykseen. Minun matkustamiseni on joka tapauksessa päättynyt hienosti. On vain lomaa jäljellä.