Viihde

Tavarataivas-dokkarin tekijä: ”Älä osta mitään” -vuodesta jäi käteen muutakin kuin elokuva

Petri Luukkainen sanoo, että suhde tavaroihin on aivan erilainen, kun niitä on 25 000:n sijasta vain kahdeksan.- Ensin sinulla on 25 000 yksittäistä tavaraa ja yhtäkkiä vain kahdeksan. Siinä vaiheessa olet aika eri tavalla vuorovaikutuksessa niiden tavaroiden kanssa.

.

Enemmän vapautta ja aikaa ystäville. Enemmän aikaa vain olla. Moni haaveilee näistä.

Jotkut lähtevät Aasiaan, mutta Petri Luukkainen valitsi toisin. Hän luopui vuodeksi kaikesta tavarasta ja päätti päälle tehdä siitä dokumenttielokuvan.

Tuloksena on hauska ja rehellisen oloinen Tavarataivas, elokuva jonka alussa 26-vuotias Luukkainen makaa alasti kotinsa lattialla.

– Olin hankkinut tavaroita tullakseni onnelliseksi. Minulla alkoi olla niitä niin paljon, että suunnittelin kaksiosta kolmioon muuttamista, muistelee Luukkainen.

– Tajusin, että tavarat rajoittavat minua.

Saatuani housut ja paidan kehtasin palata päivätöihin.”

Luukkainen päätti lukita kaiken omaisuutensa varastoon ja loi itselleen säännöt. Mitään uutta ei saanut ostaa ja vanhoja tavaroita sai hakea takaisin yhden päivässä.

– Ajattelin, että näin minulle selviäisi mitä tavaroita arvostaisin eniten.

Ensiksi mukaan lähti takki, sitten kengät. Saatuaan vielä housut ja paidan Luukkainen kehtasi palata päivätöihin.

Dokumentaristi kiitti Suomen kylmää talvea tehdessään pakastimen ikkunalasien väliin.

Lähipiiri oli koko tempauksesta ihmeissään. Tämä näkyy myös dokumentissa, jossa niin ystävät, veli kuin äitikin pudistelevat vuoroin päätään. Ainoa, joka tuntuu todella ymmärtävän on isoäiti, joka muistelee miten sotien jälkeen oli puutetta kaikesta.

– Jos olisin aiemmin sisäistänyt mummon puheet, ei minun olisi välttämättä tarvinnut läpikäydä näin radikaalia muutosta, Luukkainen miettii.

Sota-ajalla elänyt mummo oli ainoa, joka ymmärsi.”

Luukkainen haluaa puhua luopumisen sijaan juuri muutoksesta. Sen hän huomasi itsessään jo pian.

– Kun makaat kaksi viikkoa alasti kotona ilman virikkeitä, alkaa mieleen tulla oikeita asioita. Jos ajatellaan uskontoja, niin tavarasta luopumiseenhan nekin perustuvat.

Vuoden aikana suhde kulutukseen muuttui radikaalisti.

– Tavaran ei tarvitse olla vanha valokuva-albumi, että sitä voi arvostaa. Kun on vähemmän tavaraa, niin jokaiseen muodostaa vahvemman tunnesiteen.

– Ennen saatoin esimerkiksi jättää polkupyörän kaupungille viikonlopuksi ajatellen, että jos se viedään niin ostan uuden. Nykyään huollan pyörää ja pidän muutenkin huolta tavaroistani.

Eivät tavarat kotia tee vaan aivan muut asiat, Luukkaisen isoäiti miettii dokumentissa. Luukkainen myöntää, että koko Tavarataivas saattoi lopulta syntyä yksinäisyyden tunteesta.

– Nuori sinkkumies lähtee etsimään itseään.

Kun kämpässäsi ei ole sohvaa, ajaudut helpommin baariin ja kontaktiin vastakkaisen sukupuolen kanssa.”

Matkan päätteeksi mies ei ole enää yksin. Dokumentissa alkunsa saava romanssi Maijan kanssa on jatkunut myös kameran rec-valon sammuttua.

– Kun kämpässäsi ei ole sohvaa, ajaudut helpommin baariin ja kontaktiin vastakkaisen sukupuolen kanssa. Tapasin Maijan elokuvateatterissa, mutta olisinko ilman tätä projektia ollut ennemmin kotona katsomassa elokuvaa?

Voisi luulla, että rakkautta ja henkistä kasvua ruokkiva tempaus saa pian jäljittelijöitä. Mahtaako tavarapaastoajia olla pian joukoittain?

– Itselleni tämä antoi paljon sisältöä elämään. Kyllä itsensä ja tapojensa haastaminen kannattaa. Itsestä lähtevä muutosprosessi voi harvoin mennä metsään. Jokainen on oman itsensä asiantuntija.

Tavarataivas ensiesityksessä DocPoint-festivaaleilla 23. tammikuuta. Elokuvateattereissa 1. helmikuuta.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Viihde

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat