Tarpeeton ja vahingollinen verouudistus

Kerran kauan sitten Suomen hallituksen veropoliittinen päätavoite oli se, että samanlaista tuloa verotetaan samalla kaavalla, ja verotus on teknisesti mahdollisimman yksinkertainen jotta jokainen yksilö ja yhteisö tietää veronsa ilman sen kummempaa laskemista, joko tasaverona tai taulukosta. Samalla pyrittiin verotuksen kansainväliseen harmonisointiin verokilpailun hillitsemiseksi. Verovapaat rälssit haluttiin hävittää. Oli iskulauseet ”kaikki tulot samalle viivalle” ja ”vähennysviidakko pois”.

Tässä päästiin edesmenneen professori Kari S. Tikan viisaassa ohjauksessa pitkälle. Yritys- ja osinkoverotuksessa sovellettiin Avoir Fiscal –järjestelmää 1993-2005. Yrityksen vapaaksi omaksi pääomaksi kirjattava voitto, josta osingot maksetaan, verotetaan yhteen ja vain yhteen kertaan suoraan yritykseltä, eikä osingosta peritä veroa. Verotettu voittohan on osakkaiden rahaa, otettiin se ulos tai ei. Veroaste oli 25 % ja sitä nostettiin, kun huomattiin yrittäjien ottavan palkkansa osinkoina.

Avoir Fiscalista luovuttiin 2005, koska Saksa oli luopunut siitä ja koska vasemmiston ehto varallisuusveron lopettamiselle oli paluu kahdenkertaiseen osinkojen verotukseen. Osinkotuloille säädettiin verovapaa limitti ja sen ylittävälle osalle vero. Oli siis palattu mutkikkaampaan malliin ja vähennysviidakon polulle. 2006 kuoli veropolitiikan pitkäaikainen arkkitehti Kari S. Tikka. Sen jälkeen VVM:n vero-osasto ja poliitikot ovat olleet ilman kokoavaa näkemystä alttiina kaikkien eturyhmien painostukselle ja erimielisten teoreetikkojen häkkyröille ja himmeleille ja johdonmukainen veropolitiikka on hajonnut.

Hallituksen hyväksymä miljoonastoista verouudistus tarkoitti, että kahdenkertaisen verotuksen lisäksi luotiin entistäkin mutkikkaampi systeemi joka romutti verotettavien yhdenvertaisuuden kokonaan. Se olisi johtanut siihen että rikkaan suuryhtiön suurosakas maksaa 7 % veroa kun pienosakas ja köyhän yhtiön omistaja maksavat 32 %. Näin olisi muodostunut verovapaa rälssisääty. Tämän hallitus sentään pyörsi.

Hölmöin perustelu uudistukselle on, että se muka suosii yritysten pääomanmuodostusta, kun rahaa ei kannata ottaa ulos. Pääomanmuodostushan tapahtuu taseen kannalta pääasiassa siinä, että liikevoittoa kirjataan sidottuun omaan pääomaan (vararahasto ja osa varauksista) ennen verottamista, ja yhteisöverotettu nettovoitto on tarkoitettukin osinkojen maksamiseen. Kun yhteisövero ja osinkovero yhdessä muodostavat riittävän kireän veroasteen, ei jakokelpoisia voittovaroja jää taseeseen puskuriksi senkään vertaa kuin ennen, ja verouudistuksen takia yhtiöistä otetaan ulos kaikki mitä voidaan ennen kuin se astuu voimaan. Tämä uudistus siis heikentää yritysten taseita, ja investointeja, sekä heti että pitkään.

Lisäksi se ilman muuta heikentää yksityistä pääomanmuodostusta. Uudistus suosii suuria, vanhoja ja rikkaita, mutta sortaa uusia, aloittelevia ja köyhiä, joiden pitäisi kuitenkin luoda kasvua ja työpaikkoja. Kaiken lisäksi takaa näkyy EU-maiden keskinäinen verokilpailu kapitaalin houkuttelemiseksi. Kukaan ei puhu enää harmonisoinnista eikä vakaasta selkeästä veroympäristöstä. Eikä kukaan hahmota päätösten todellisia seurauksia. Kun verokertymäkään ei muutu, uudistukset luovat vain haittoja ja muutoskustannuksia. Ja koko ajan pitää parsia.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja kouluttaja.

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat:

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat