Mustia pilviä Lohilammen Museon yllä

Kun pienenä koululaisena kävin luokkaretkellä ensi kertaa Lohilammen museossa, matka tehtiin Sammalon kuorma-auton lavalla, ilman korotettuja kaiteita. Museosta muistan kaksi asiaa: vanhan polkupyörän, jossa etupyörä on mahdottoman iso ja takapyörä pieni, ja puisen arkun, joka oli täynnä kirjeitä.

1981 samainen arkku varastettiin kirjeineen päivineen. Kirjeitä oli kaikkiaan 3 200 vuosilta 1878–1936 ja suuri osa niistä oli Johannes Lohilammen (vuoteen 1906 Johan Bergman) veljeltä Kaarlo Vanamolta, (ent. Karl Bergman), tunnetulta puutarhurilta, mutta kirjoittajia olivat myös ajan merkkimiehet sekä palkolliset mm. isoäitini. Vain kolmisensataa kirjettä on löytynyt.

Filatelistit olivat tietysti innoissaan leimojen ja postimerkkien vuoksi. Vuonna 1901 Venäjän keisari oli kieltänyt suomalaisten postimerkkien käytön, joten uudemmissa kirjeissä on venäläiset merkit. Tutkijoita taas kiinnostaisi kirjeiden paikallis- ja henkilöhistoriallinen sisältö, mitä varas tuskin ymmärsi. Virkavaltakin lienee pitänyt asiaa pikkujuttuna.

Lohilampi ei ole mikä tahansa tönö. Se on vanha rustitila, joka oli muodostettu ruotujaossa kylän taloista ja sen isännät olivat samaa sukua 1500-luvun puolivälistä saakka. Tila jaettiin 1781 kahden Enqvistin veljeksen kesken, mutta yhdistettiin uudelleen 1901.

Tilan vanha kaksikerroksinen pää-rakennus oli rakennettu 1770-luvun lopulla suuren tulipalon jälkeen. Lisäksi museoon kuuluu syy-tinkirakennus, luhtiaitta, talli, ajokaluvaja, viljamakasiini ja kivinavetta.

Talon alakerrassa ovat iso tupakeittiö, emännän huone, isännän makuuhuone ja toisessa päätyhuoneessa kirjasto. Yläkerrassa ovat sali, kirkkohuone, joka oli myös kappalaisen käytössä, kiertokoululuokka ja vieraiden makuuhuoneet. Salissa ja kirkkohuoneessa on useita esineitä Elias Lönnrotin huutokaupasta 1884.

Karjalohjan kirkon huutokaupasta ovat peräisin kaksi kookasta keskiaikaista puuveistosta, joista toinen lienee nykyään Sammatin kirkossa, ja muutakin kirkkokalustoa. Kaiken kaikkiaan museossa on noin 1 500 esinettä kivikirveistä ulkomaisiin posliiniesineisiin, on kivi- ja asekokoelma. Keräilyn oli aloittanut jo veljesten isä Johan Bergman.

Johannes Lohilampi ja Kaarlo Vanamo perustivat museon 1911. Johannes Lohilammen kuoltua perikunta myi Museon Sammatin kunnalle ehdolla, että se pitää siitä hyvän huolen ja kartuttaa kokoelmia mahdollisuuksien mukaan. Museosta onkin pidetty hyvää huolta osin vapaaehtoistoimin.

Museo kertoo myös poikkeuksellisesta miehestä. J. Lohilampi teki opiskelujen jälkeen tilanhoidon ohella perunkirjoituksia ja toimi isänsä tapaan meklarina. Hän osallistui kunnan hallintoon, perusti Sammattiin osuuskassan, jonka kassalipas ja tilikirjat olivat Lohilammella. Hän osallistui puhelin-osuuskunnan ja osuusmeijerin perustamiseen 1906 ja toimi sen johtajana.

Mutta nyt: Lohjan yhdistymishallituksen 1.11.2012 päivätyssä Lohjan talousarviossa 2013 Lohilammen museolle ei ole varattu määrärahaa eikä myöskään taloussuunnitelmassa 2014–15.

Museon sulkemisesta kaupungin säästämistoimena liikkuu huhuja. Säästöjä kertyisi vaivaiset 10 000 e vuodessa.

Valtion budjettineuvottelut alkoivat tiistaina Königstedtin kartanossa. Museovirastonkin määrärahoja pienennettäneen ensi vuonna. Siis katseiden kääntäminen valtiovallan puoleen voi olla turhaa ja Lohilammen Museo on suuremmassa vaarassa kuin Paikkarin Torppa kaksi vuosi sitten.

Lohilammen Museo on arvokas kulttuuriperintökohde. Näyttää siltä, etteivät kaikki ole täysin ymmärtäneet tätä asiaa – vielä.

Auttaisiko oman tukiyhdistyksen perustaminen?

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat:

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat