Valta turmelee

Valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti, sanoi muuan lordi Acton yli 100 vuotta sitten. Ajatelma on viisas demokratian julistus. Vallan pitää aika ajoin vaihtua, jotta demokratia toimisi.

Kokoomus nousi hallitukseen viime eduskuntavaaleissa ja sittemmin kunnallisvaaleissa maamme suurimmaksi puolueeksi. Viimeisten gallupien mukaan Kokoomus on karistanut Keskustan ja demarit viiden prosenttiyksikön päähän.

Kun Paavo Lipponen oli pääministeri ja demarit Lipposen jälkeenkin hallituksessa, Kokoomus arvosteli demareita vallantäyteydestä. Arvosteluun oli varmaankin perusteita. Olihan jossain vaiheessa niin, että Tarja Halonen oli presidentti, Lipponen pääministeri ja Erkki Tuomioja ulkoministeri. Muun muassa tämä värisuora oli Kokoomuksen kritiikin kohteena.

Nyt Kokoomus on ollut hallituksessa vajaat kaksi vuotta ja suurin puolue puolisen vuotta. Eikä sillä ole ainakaan vielä ulkopolitiikan värisuoraa, kun Halosen syrjäyttäminen ei Kokoomuksen harmiksi onnistunut edes Sauli Niinistöltä.

Värisuoran puute tai vallassaoloajan lyhyys ei ole kuitenkaan estänyt Kokoomusta sortumasta arvostelemaansa vallantäyteyteen. Muusta ei ole kysymys, kun puheenjohtaja Jyrki Katainen vertasi oppositiota Otto Ville Kuusisen johtamaan Terijoen hallitukseen tai kun puolueen varapuheenjohtaja Henna Virkkunen sanoi SDP:n ja Vasemmistoliiton olevan katkerien ihmisten puolueita. Ministeri Suvi Lindenin käsitys työnantajan oikeudesta riisuttaa työntekijänsä lienee syytä panna ministerin huonon laintuntemuksen tai yhtä kehnon huumorintajun piikkiin.

Kokoomukseen iski vauhtisokeus.

Se vain ihmetyttää, kuinka nopeasti valta näyttää tässä tapauksessa turmelevan. Kokoomuksella menee lujaa. Se on saanut luotua itsestään mielikuvan dynaamisesta, eteenpäin katsovasta, menestyvien ihmisten puolueesta. Mutta nyt iski vauhtisokeus.

Jos vähänkään tuntee Suomen historiaa niin tietää, että varsinkin sosialidemokraatit ovat yhteiskuntamme demokratian luottopakkeja. Demarit ovat olleet torjumassa Kuusisen ja Kosolan – siis vasemmalta ja oikealta – hyökkäykset demokratiaa vastaan.

On arvioitu, että töräytykset niitä heti seuranneine anteeksipyyntöineen ovat suunniteltuja. Uskotaan, että ihmisten mieleen jää kuitenkin käsitys demareista ja vassareista katkerien menneisyyden juoksuhaudoissa elävien ihmisten puolueina. Voihan se niinkin olla, mutta suuren riskin ottavat, jos näin ajattelevat. Mainostoimiston temput eivät välttämättä pitkälle kanna. Tähän voin lisätä, että kokemusta on.

Niin tai näin, Kokoomuksen töräytykset ovat saaneet aikaan jo vastatoimia. Sain tekstiviestin: ”Pitääkö paikkansa, että kokoomus suunnittelee, että vasemmistolaisten on ruvettava kantamaan rintamerkkiä sen osoittamiseksi, että on vasemmistolainen? Tällaista huhua kuulee kaupungilla. Nimim. huolestunut demari (en mä oikeesti oo mutta kaverit pakotti)”.

Siltä varalta, että viesti ei pohjaudu tosiasioihin, pyydän jo etukäteen anteeksi sen julkaisemista.

Kun tässä olen nyt roiminut hieman Kokoomusta, tasapuolisuuden vuoksi tietokilpailukysymys: Ketkä olivat maailman ensimmäinen kepulainen, kommunisti ja demari?

Ensimmäinen kepulainen oli Sven Tuuva. Ei oikeaan, ei vasempaan, päin puuta aina vain.

Kommunismin isä ja äiti olivat Aatami ja Eeva. Ei ollut heillä vaatetta, jolla suojata itsensä eikä ruokaa, jolla ravita itsensä. Silti he luulivat elävänsä paratiisissa.

Ensimmäinen demari oli Kolumbus. Lähtiessään matkalle hän ei tiennyt minne pyrki. Kun pääsi perille, ei tiennyt minne oli tullut, ja teki tämän kaiken valtion varoilla.

Varmuuden vuoksi pyydän näitäkin etukäteen anteeksi.

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat:

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat