Kirjan julkaissut laulaja Hanna Ekola: "Musiikki on edelleen pääjuttuni"

Olla väylä. Pitää itsensä niin hyvävointisena, että eteenpäin huokuu jotain myönteistä.

Tämä on Pusulassa asuvan laulaja-lauluntekijä Hanna Ekolan elämän peruspilareita ja salaisuus artistin vuosikymmeniä jatkuneeseen uraan.

”Sinua varten noutaisin taivaalta kuun ja tähdet. Aamuin pilvipoutaisin jos kanssani joelle lähdet, ikävän hetkeksi pois virta vie ja onnea kohti kääntyy taas tie. Vaikka elämä olisikin laina, me pysymme yhdessä aina.”

Ekolalta on hiljattain ilmestynyt uusi kirja, Ystävyys on valo auringon. Kirjan on kustantanut Aurinkokustannus.

Yllä oleva on katkelma siitä. Kirja on Ekolan 23. kirjallinen tuotos.

– Musiikki on edelleen pääjuttuni, mutta kun on hiljaisia keikkakuukausia, ne täyttyvät kirjoitustöillä. Laulajan työ on erittäin intensiivistä ja vahvassa vuorovaikutuksessa olemista yleisön kanssa, sen rinnalla on hyvä olla vetäytymistä ja hiljaisiin hetkiin uppoamista.

Kirja, kuten muutkin, on syntynyt näistä hetkistä.

– Viime aikoina varsinaisia levyjä olen tehnyt vähän, enemmänkin se on ollut biisi silloin tällöin. Se onkin musiikkialan suunta nykyään, kun ala on vahvassa murroksessa.

Ekolan ensimmäinen levy, josta lähti laukkaamaan hitti Villihevosia ilmestyi vuonna 1990.

– Olin silloin 28-vuotias ja kyllä se muutti kaiken. Laulajan ammatti ei ollut koskaan minulla haaveena, vaan opiskelin teologiaa. Samana päivänä, itse asiassa saman tunnin sisällä, kun valmistuin teologian maisteriksi, minulle tarjottiin levytyssopimusta.

Villihevosia oli vuonna 1991 soitetuin radiokappale ja levy myi 60 000– 70 000 kappaletta, kulta- ja platinalevyjä.

– Opiskeluaikoina olin tehnyt töitä sairaalasielunhoitajana ja yhtäkkiä olin laulamassa pitkin Suomen lavoja.

Ekolan uran potkaisi käyntiin hänen edesmennyt siskonsa Saara Suvanto.

– Saaralla oli levytyssopimus Universal Music- levy-yhtiön kanssa ja hän sai päähänsä, että kyllähän Hannastakin on tähän hommaan. Olin tehnyt erääksi äitienpäivälahjaksi äidilleni kasetin, johon olin laulanut lauluja ja sieltä Saara oli napannut muutaman levypomo Gugi Kokljuschkin kuunneltavaksi.

Puolet Ekolan levyistä on hengellisiä, puolet iskelmä-tyylisiä.

– Vuonna 1994 tuli idea, että halusin tehdä konsertteja kirkoissa. Olin opiskellut ja tehdyt töitä hengellisellä alalla ja halusin hyödyntää sitä puolta myös musiikissani. Keikkoja alkoi tulla lisää ja lisää ja vuodesta 1997 olen tehnyt kirkoissa noin 70–80 keikkaa vuodessa.

Kaikki mihin nainen kätensä kastaa, kulkee Valoa ja voimaa – ideologian alla.

– Koen, että olen saanut hienon työn ja hienon oman polkuni. Laulut ja tekstit liittyvät aina jotenkin valoon ja voimaan, se on vähän kuin brändini, Ekola sanoo hymyillen.

Elämänsä rakkaustarinan alkutavut kirjoitettiin, missäpä muualla, kuin musiikkialalla.

– Klassista, rakastuin manageriini. Minä ja Juha teimme kaiken yhdessä, musiikin ja työn lisäksi jaoimme koko elämämme.

Puoliso Juha Salonen menehtyi äkillisesti 58 vuoden iässä. Aikaa siitä on nyt kulunut yhdeksän vuotta. Pariskunnalla on 18-vuotias Lassi-poika.

– Elämä on tuonut eteen monenlaisia asioita. Olen suuresti kiitollinen, että olen löytänyt keinoja käsitellä myös syvää surua. Lohduttaa ja tulla itse lohdutetuksi, ne ovat olleet askeleitani eteenpäin.

– Olen sittemmin saanut uuden parisuhteen. Asioista voi selvitä ja mennä eteenpäin, mutta on hyvä muistaa, että kaikella on oma aikansa.