Olla väylä. Pitää itsensä niin hyvävointisena, että eteenpäin huokuu jotain myönteistä.
Tämä on Pusulassa asuvan laulaja-lauluntekijä Hanna Ekolan elämän peruspilareita ja salaisuus artistin vuosikymmeniä jatkuneeseen uraan.
”Sinua varten noutaisin taivaalta kuun ja tähdet. Aamuin pilvipoutaisin jos kanssani joelle lähdet, ikävän hetkeksi pois virta vie ja onnea kohti kääntyy taas tie. Vaikka elämä olisikin laina, me pysymme yhdessä aina.”
Ekolalta on hiljattain ilmestynyt uusi kirja, Ystävyys on valo auringon. Kirjan on kustantanut Aurinkokustannus.
Yllä oleva on katkelma siitä. Kirja on Ekolan 23. kirjallinen tuotos.
– Musiikki on edelleen pääjuttuni, mutta kun on hiljaisia keikkakuukausia, ne täyttyvät kirjoitustöillä. Laulajan työ on erittäin intensiivistä ja vahvassa vuorovaikutuksessa olemista yleisön kanssa, sen rinnalla on hyvä olla vetäytymistä ja hiljaisiin hetkiin uppoamista.
Kirja, kuten muutkin, on syntynyt näistä hetkistä.
– Viime aikoina varsinaisia levyjä olen tehnyt vähän, enemmänkin se on ollut biisi silloin tällöin. Se onkin musiikkialan suunta nykyään, kun ala on vahvassa murroksessa.
Ekolan ensimmäinen levy, josta lähti laukkaamaan hitti Villihevosia ilmestyi vuonna 1990.
– Olin silloin 28-vuotias ja kyllä se muutti kaiken. Laulajan ammatti ei ollut koskaan minulla haaveena, vaan opiskelin teologiaa. Samana päivänä, itse asiassa saman tunnin sisällä, kun valmistuin teologian maisteriksi, minulle tarjottiin levytyssopimusta.
Villihevosia oli vuonna 1991 soitetuin radiokappale ja levy myi 60 000– 70 000 kappaletta, kulta- ja platinalevyjä.
– Opiskeluaikoina olin tehnyt töitä sairaalasielunhoitajana ja yhtäkkiä olin laulamassa pitkin Suomen lavoja.
Ekolan uran potkaisi käyntiin hänen edesmennyt siskonsa Saara Suvanto.
– Saaralla oli levytyssopimus Universal Music- levy-yhtiön kanssa ja hän sai päähänsä, että kyllähän Hannastakin on tähän hommaan. Olin tehnyt erääksi äitienpäivälahjaksi äidilleni kasetin, johon olin laulanut lauluja ja sieltä Saara oli napannut muutaman levypomo Gugi Kokljuschkin kuunneltavaksi.
Puolet Ekolan levyistä on hengellisiä, puolet iskelmä-tyylisiä.
– Vuonna 1994 tuli idea, että halusin tehdä konsertteja kirkoissa. Olin opiskellut ja tehdyt töitä hengellisellä alalla ja halusin hyödyntää sitä puolta myös musiikissani. Keikkoja alkoi tulla lisää ja lisää ja vuodesta 1997 olen tehnyt kirkoissa noin 70–80 keikkaa vuodessa.
Kaikki mihin nainen kätensä kastaa, kulkee Valoa ja voimaa – ideologian alla.
– Koen, että olen saanut hienon työn ja hienon oman polkuni. Laulut ja tekstit liittyvät aina jotenkin valoon ja voimaan, se on vähän kuin brändini, Ekola sanoo hymyillen.
Elämänsä rakkaustarinan alkutavut kirjoitettiin, missäpä muualla, kuin musiikkialalla.
– Klassista, rakastuin manageriini. Minä ja Juha teimme kaiken yhdessä, musiikin ja työn lisäksi jaoimme koko elämämme.
Puoliso Juha Salonen menehtyi äkillisesti 58 vuoden iässä. Aikaa siitä on nyt kulunut yhdeksän vuotta. Pariskunnalla on 18-vuotias Lassi-poika.
– Elämä on tuonut eteen monenlaisia asioita. Olen suuresti kiitollinen, että olen löytänyt keinoja käsitellä myös syvää surua. Lohduttaa ja tulla itse lohdutetuksi, ne ovat olleet askeleitani eteenpäin.
– Olen sittemmin saanut uuden parisuhteen. Asioista voi selvitä ja mennä eteenpäin, mutta on hyvä muistaa, että kaikella on oma aikansa.
Hanna Ekola
Laulaja, lauluntekijä, kirjailija.
Syntynyt 9.11.1961 Kiikassa.
Muutti Pusulaan vuonna 1996 edesmenneen puolisonsa Juha Salosen kanssa.
Vietti lapsuuden seitsenlapsisessa perheessä maalla Satakunnassa. ”Perheessä luovuus ja itse tekeminen oli arkipäiväistä, lauluja tehtiin paljon ja tunteita käsiteltiin.”
Asuu Lohjan Pusulassa abivuottaan suorittavan poikansa kanssa.
Koulutukseltaan teologian maisteri, tehnyt opiskeluvuosinaan myös sairaalasielunhoitajana töitä. Vuodesta 1990 ollut päätoimisesti luovan alan yrittäjä, mutta toiminut ajoittain ohessa mm. Suomen vanhimman kristillisen lastenlehden Vinkin päätoimittajana sekä Sanansaattaja-lehdessä toimituspäällikkönä.
Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.
Kuka olet?
– Hanna Ekola, laulaja-, lauluntekijä, kirjailija.
Missä ja milloin olet syntynyt?
– Kiikka 9.11.1961.
Missä asut ja millainen on perheesi?
– Lohjan Pusulassa, kahdestaan poikani kanssa.
Kenen vierestä heräsit?
– Tyynyn.
Mitä olet tehnyt tänään (kello 13)
– Käynyt katsomassa pojan penkkariajelut.
Minkälaisena luulet muiden sinua pitävän?
– Mutkattomana.
Mitkä ovat hyveesi?
– Pyrin pitämään sen, mitä lupaan.
Mitkä paheesi?
– Nukun helposti hiukan liian pitkään ja sen vuoksi tulee usein kiire.
Missä vietit lapsuutesi?
– Sastamalassa maalla, seitsemänlapsisen perheen kuudentena.
Miten vietät vapaa-aikaasi?
– Teen työkseni rakkaimpia harrastuksiani, musiikkia ja kirjoittamista, kun en tee niitä, lepään, teen lenkkejä metsässä ja tapaan ystäviä.
Mitä radiokanavaa kuuntelet?
– Aika vähän kuuntelen radiota, mutta autossa on päällä joko Radio Dei tai Iskelmä.
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
– Joku rakkausdraama Netflixiltä, nimeä en muista.
Kirja, joka jäi mieleen?
– Viimeksi luetuin on aina se joka päällimmäisenä mielessä. Viimeksi luin Oshon rakkaus, vapaus ja yksinolo.
Mitä tekisit, jos saisit 10 000 euroa?
– Lyhentäisin asuntolainaa.
Mikä saa sinut laulamaan?
– Sydämen palo.
Mitä televisiosarjaa katsot?
– Wallander on suosikkini.
Mikä ärsyttää liikenteessä?
– Se, kun edessä oleva auto alkaa ohituskaistan alkaessa kiihdyttää, niin ettei meinaa päästä ohi.
Lempiruokasi?
– Savustettu lohi.
Mitä ruokaa osaat mielestäsi tehdä parhaiten?
– Poronkäristys.
Ovatko muut samaa mieltä?
– Ehdottomasti.
Mitä sarjakuvaa seuraat?
– En mitään, Aku Ankkaa ennen.
Mikä on parasta Suomessa?
– Tuli ensimmäisenä mieleen sauna, joten sanon sen.
Mihin yhdistyksiin kuulut?
– Muun muassa Nuoret lesket, Elvis ry.
Kaunein saamasi kohteliaisuus?
– Se, kun poika sanoo, et hän iloitsee siitä, että olen hänen äitinsä.
Lempikaramellisi?
– Salmiakki.
Kuinka monta korttia sinulla on lompakossasi?
– Tarpeeksi monta.
Millaisella autolla ajat?
– Opel Astra farkku.
Minkä vaatteen ostit viimeksi?
– Takin alennusmyynnistä.
Kuinka usein käyt kirpputoreilla?
– En kovin usein.
Mikä saa sinut suuttumaan?
– Epäoikeudenmukaisuus.
Mihin uskot?
– Elämäni kantavat voimat ovat usko, toivo ja rakkaus.
Mitä kieltä haluaisit oppia?
– Italiaa.
Mistä vuodenajasta pidät eniten?
– Kesästä.
Oletko kahvin, kaakaon vai teen ystävä?
– Kahvin.
Mikä on parasta kotikunnassasi?
– Luonto, ihmiset, sijainti.
Mitä haluaisit kotikunnassasi muuttaa?
– Toivoisin että palvelut sivukylillä säilyisivät. Myös julkista liikennettä voisi parantaa.
Lempisanontasi?
– Kaikki järjestyy kyllä!
Mitä musiikkia kuuntelet useimmiten?
– Mark Knopfler. Soi nytkin, kun vastaan näihin kysymyksiin.
Mistä unelmoit?
– Unelmani on elää hyvää elämää tässä hetkessä.
Käytkö taidenäyttelyissä?
– En.
Mitä kotitöitä teet mieluiten?
– Kaikki sujuu. Ja omakotitalossa asuvana yksinhuoltajaäitinä kaiken on kyllä tarvinnutkin sujua.
Mihin haluaisit matkustaa?
– Japaniin ja Pariisiin.
Paras tuoksu?
– Puhtaat lakanat.