Marja Koski sukeltaa syvälle muistisairauteen Katoava maa -näytelmässä

Marja Koski näyttelee muistisairasta Helenaa Katoava maa-näytelmässä. Koski on kokenut näyttelijä ja hänen saamisensa vaativaan Helenan rooliin oli voitto koko työryhmälle, Lohjan Teatterin ohjaaja Sari Niinikoski kehaisee.

Annukka Vakkuri

Lohjalla jo 1970-luvulta saakka näytellyt Marja Koski osoittaa taskulampulla valoa tunteiden risteilevillä poluilla.

Vai miten parhaiten kuvailisi vahvoja roolisuorituksia teattereissa vuosikymmeniä tehneen naisen näyttelijäntyötä?

Debyyttinsä Koski teki jo 70-luvun alussa Lohjan Teatterissa Martti Tschokkisen ohjaamassa Ruoska ja rakkaus-näytelmässä.

– Sukuni on aina ollut jollain tavalla mukana teatterissa. Enoni ja tätini mies harrastivat myös näyttelemistä ja äitini pyöritti usein kahvilaa teatterissa. Kansakoulussa sain ensikosketuksen miltä tuntuu olla näyttämöllä ja katseiden valokeilassa. Se tuntui mukavalta.

Nainen on tullut tutuksi lukuisille katsojille niin Teatteri Tralan riveistä, Vaahterateatterista kuin Lohjan Teatterin lavaltakin.

Tammikuun lopulla ensi-iltaan tulevassa Satu Rasilan käsikirjoittamassa Lohjan Teatterin Katoava maa-näytelmässä Koski nähdään keskeisessä roolissa muistisairautta sairastavana Helenana.

Rooli on lähellä Kosken arkipäiväistä elämää: hän työskentelee muistisairaiden parissa esimiehenä palvelukoti Jokelassa.

– Minua on aina kiehtonut ihmisen mieli. On älyttömän mielenkiintoista sukeltaa tähän raskaaseen aiheeseen nyt teatterin kautta, etäisyys aiheeseen on tällä tavalla nyt erilainen.

Ensimmäiseltä ammatiltaan Koski on mielisairaanhoitaja (nyk. psykiatrinen sairaanhoitaja). Työkokemusta on karttunut hänelle muun muassa Lapinlahden sairaalasta.

– Nykyinen tunne on, että ihminen jätetään liian yksin, heitteille. Avuntarvitsijoita ajetaan avohoitoon, joka ei kuitenkaan oikein toimi ja tällöin ihminen eristäytyy nopeasti.

Teatterin lavalla nyt menetystä ja luopumista tulkitseva Koski on joutunut kohtaamaan pohjattomuutta ja syvää surua vain muutamia vuosia sitten omassa elämässään.

Onnettomuudessa puolison ja elämänkumppaninsa menettänyt Koski sanookin, että aiemmin aiheeseen ei olisi ollut mahdollisuuksia, mieltä tai tunnetta tarttua.

– Menetys ja luopuminen ovat niin keskeisiä asioita elämässä. Minua on auttanut selviämään ehkä ulospäin suuntautuva luonteeni ja tietysti se, että minulla on ollut läheisiä ihmisiä vierellä, jotka ovat tukeneet.

– Suhde suruun ja ikävään muuttuu erilaiseksi vuosien aikana. Nyt tuntuu, että on oikea aika astua siihen maailmaan näyttämöllä.

Koskella on kaksi aikuista lasta ja yksi lapsenlapsi. Pelon tuntuviin kouriin nainen joutui tutustumaan jo omien lasten ollessa taapero- ja leikki-iässä.

– Tyttäremme sairastui syöpään nelivuotiaana. Hän sai erinomaista hoitoa ja toipui siitä. Sitä pelon tunnetta ei voi koskaan unohtaa, mutta ei ehkä myöskään sitä kiitollisuuden ja luottamuksen tunnetta, kun tervehtyminen alkoi. Hänen eteensä hoitohenkilökunta teki kaikkensa.

Voimanlähteekseen hän nimeää muun muassa viiden vanhan ”pikku-kundin” Nikin.

– Niki on tyttäreni poika. Teemme Nikin kanssa mahtavia juttuja yhdessä. Luetaan kirjoja, katsotaan Autot-elokuvaa ja syömme popcornia, Koski kertoo nauraen.

Syvistä juovista elämän polulla huolimatta, tai kenties juuri niiden tarjoaman kontrastin vuoksi, nainen iloitsee ja remuaa, minkä sydämestään taitaa.

– Saan tehdä työtä, josta pidän ja harrastaa mitä huvittaa, aika kivaa, eikö! Marja Koski sanoo silmää vinkaten.

Katoava maa ensi-ilta 27.1. Muut esitysajat ja liput lohjanteatteri.kotisivukone.com. Liput myös www.netticket.fi.

Marja Koski

Syntynyt Lohjalla vuonna 1956.

Asuu Lohjalla omakotitalossa, perheeseen kuuluu kaksi aikuista lasta, jotka jo ovat muuttaneet pois kotoa sekä lapsenlapsi.

Työskentelee Palvelukoti Jokelassa ryhmäkodin esimiehenä.

Koulutukseltaan psykiatrinen sairaanhoitaja.

Kirjoitti ylioppilaaksi Tapion iltaoppikoulusta vuonna 1977.

Pyrkinyt Teatterikorkeakouluun. ”Se oli suuri haaveeni, mutta tämä on niin kilpailtu ala, että olen erittäin tyytyväinen voidessani harrastaa näyttelemistä näissä puitteissa, joita Lohjalla on. Se on aivan upeaa!”

Written by:

Annukka Vakkuri

Ota yhteyttä