Viihde

Leffa-arvio: Häikäisevä Apollo 11 kannattaa ehdottomasti katsoa valkokankaalta

Neil Armstrong oli ensimmäinen ihminen kuussa. – Toivottavasti kuumoduulin ovi ei mene lukkoon, vitsaili häntä kuvannut Buzz Aldrin.

CNN Films

Elokuvantekijät ovat kääntäneet kameransa avaruuteen kautta elokuvahistorian. Mutta hyvin harvoin teattereihin tupsahtaa näin vaikuttavaa avaruusodysseiaa.

Apollo 11 -dokumentti on monellakin tapaa teknologian riemuvoitto. Se on koostettu kokonaan vuoden 1969 kuulennon arkistomateriaalista, joka on restauroitu niin sädehtiväksi ja nykyaikaiseksi, että on kuin katsoisi eilispäivän tapahtumaa.

Konsepti, eli vanhan arkistomateriaalin nerokas uusiokäyttö, on jo tuttu esimerkiksi Peter Jacksonin They Shall Not Grow Old -dokumentista, joka herätti vavisuttavalla vitaliteetilla eloon ensimmäisen maailmansodan brittisotilaiden kokemukset.

 

Apollo 11 -dokumentin häkellyttävyys ei ole vain materiaalin näyttävyydessä vaan siinä tavassa, jolla se avaa maallikolle 50 vuoden takaisen kuulennon vaihe vaiheelta maanpäältä kuuhun ja takaisin.

Miten ihmeessä ihmiskunta – tai tässä tapauksessa etunenässä Nasa – on voinut jo 50 vuotta sitten kehittää näin suvereenin teknologian ja vielä onnistua uhkarohkeassa yrityksessään? Tämä ihmetys on dokumentissa hienolla tavalla mukana, kun se asettaa kuulennon aikansa kehyksiin: osaksi kylmää sotaa käyvän Yhdysvaltojen ideologista ja kansallista tarinaa, mediatapahtumana ja valtavana kansanjuhlana.

Dokumentti käynnistyy heinäkuisesta Floridasta, Cape Canaveralin alueelta, jossa Neil Armstrong, Buzz Aldrin ja Michael Collins valmistautuvat 8 päivää kestävään lentoon. Arviolta miljoona amerikkalaista kerääntyi tuolloin seuraamaan raketin laukaisua Floridan rannikoille.

Elokuvan äänimaailma koostuu komentokeskusten ja lentäjien välisistä keskusteluista ja komennoista. Nixonin juhlapuheet kuullaan tuoreeltaan. Matt Morton on säveltänyt eteerisen musiikin.

 

Puolentoista tunnin elokuvaa varten ohjaaja Todd Douglas Miller kävi tiiminsä kanssa läpi 11 000 tuntia audiomateriaalia, jotka olivat unohtuneet arkistojen kätköihin. Elokuvassa on hyödynnetty upeasti myös 70-millistä filmimateriaalia.

Lento jakautui, kuten tämä dokumenttikin jakautuu, neljään kriittiseen vaiheeseen: raketin laukaisuun, Armstrongin ja Aldrinin laskeutumiseen Kotka-nimisellä kuumoduulilla kuuhun, moduulin ja komentoaluksen yhdistämiseen ja paluuseen maapallon ilmakehään.

Vaikka lopputuloksen tietää, on vaikea olla hypnotisoitumatta lennon jännityksestä. Ellei sitten satu olemaan yhtä kylmähermoinen kuin Armstrong ja Aldrin, joiden sykkeet hädin tuskin ylittävät sataa, edes kuuhun laskeutuessa, kun monitorit alkavat yllättäen hälyttää. Tietokoneen ylikuormittumisen takia alus meni vahingossa ylitse aiotun laskeutumisalueen ja ajautui kohti kivistä kraatteria. Armstrong pelasti tilanteen käsiohjauksella.

 

Dokumentin hilpein hetki tapahtuu kuussa, kun astuessaan ulos kuumoduulista Buzz Aldrin vitsailee kuunpinnalla häärivälle Armstrongille, että olisi ikävämpi juttu, jos hän epähuomiossa laittaisi oven lukkoon. Hiostuttava ajatus on sekin, että samaan aikaan Collins seilaa yksinään kuun kiertoradalla komentomoduulissa. Kuun pimeällä puolella lienee kovin yksinäistä.

Nasan Apollo-ohjelman aikana tehtiin kaikkiaan 11 miehitettyä lentoa, joista kuudessa ihmisiä laskeutui kuuhun. Vuoden 1972 jälkeen kuussa ei enää ole käyty.

Vain vähän aikaa sitten teattereissa nähtiin Damien Chazellen Neil Armstrong -elämäkertaelokuva, mutta tässä tapauksessa mikään fiktio ei pärjää todellisuuden hämmästyttävyydelle. Minkäs teet, kun arkistomateriaali alkaa puhua puolestaan.

Jarno Lindemark

* * * * *

ELOKUVA

Ohjaus: Todd Douglas Miller.

Musiikki: Matt Morton.

Tyylilaji: Dokumentti.

S.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Viihde

Verokone

 

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat