Heli Ilaskari

Hei, mitä kuuluu?

Kuvittele, että tulet ensimmäistä kertaa elämässäsi Lohjalle.

On tällainen tuiki tavallinen kesäpäivä. Paitsi että liki kaikki vastaantulijat kadulla katsovat silmiin, hymyilevät ja toivottavat hyvää päivää.

Piipahdat keskustan markettiin ja kassalta huikataan heti iloisesti: ”Hei, mitä kuuluu!”

Ehkä ensimmäiseksi alat epäillä, onko sinulla jotain hassua päälläsi tai roikkuuko housunkauluksesta pitkä liuska vessapaperia.

Ehkä ihmettelisin hetken minäkin, mitä kummaa lohjalaisille on tapahtunut. Mutta en enää hämmästy vastaavaa täällä Teneriffalla, La Orotavan laaksossa.

Moinen ”tungetteleva” käytös on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Se kuuluu vanhoihin, hyviin tapoihin. Niitä opetetaan yhä lapsesta lähtien, sillä jo polvenkorkuiset taatiaiset henkäisevät minulle ¡hola! eli hei. Ja niin tekevät jopa vastaan hölkkäävät kuntoilijat.

On toki tilanteita, joissa kuulumisten vaihtaminen koettelee kärsivällisyyttä. Yksi niistä on kaupan kassajono.

Kassalla istuvat myyjäthän ovat ihan oma lajinsa, mitä kohteliaaseen käytökseen tulee. Mutta sitä hieman ihmettelen, että myyjä kaikessa rauhassa tarinoi asiakkaan kanssa kuulumisia, vaikka jono venyy ja venyy. Ja sama toistuu taas seuraavan asiakkaan kanssa.

Samantapainen tilanne sattuu usein liikenteessä.

Edellä ajava kuski pysähtyy yllättäen keskelle katua tai risteystä, kun hoksaa vastaan ajavan tutun. Ikkunat veivataan auki ja aloitetaan iloinen kuulumisten kailotus. Siinä sitten jono perässä odottelee, että tärkeimmät tapahtumat tulevat selviksi.

Monasti käy niinkin, että keskelle ajoväylää tai portin eteen on pysäköity auto, eikä kuskia näy mailla halmeilla. Silloin pitää vain töötätä kovaa, jotta hän tietää kipaista takaisin. Sitä vartenhan autoissa on äänitorvet. Kuski vain pyytelee hymyillen anteeksi ja siirtää kiltisti autonsa.

Ehkä meillä suomalaisillakin olisi oppimista hetkessä elämisestä ja ihmisten läsnä olevasta kohtaamisesta.

Entäpä jos vaikka Lohjantähti, tuo mukavien ihmisten kauppakeskus, järjestäisi teemapäivän? Silloin siellä saisi vapaasti tervehtiä myös ventovieraita vastaantulijoita, ilman että leimattaisiin höpsöksi.

Heli Ilaskari

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet