Janne Haapanen kulttuurikolumnissa: Katsoa vaiko kuunnella – taustamusiikin tarpeellisuutta pitäisi miettiä

Heli Kurimo

Monilla meistä lienee seuraava kokemus: menet tuttuun ravintolaan syömään. Istut pöytään, selailet ruokalistaa, tilaat. Tarjoilija ottaa tilauksen ja jättää sinut omaan rauhaasi odottamaan sen valmistumista. Yhtäkkiä huomaat, että joku asia on jotenkin eri tavalla kuin normaalisti. Mietit, mistä voi olla kysymys – kunnes huomaat, että taustalla ei soikaan musiikki. Hetken on hiljaista, sitten tarjoilijakin havahtuu samaan oivallukseen ja korjaa asiaintilan vääntämällä musiikin jälleen päälle.

Nykyään on tapana kertoa menevänsä ”katsomaan sen ja sen konserttia”, kuuntelemisesta ei juuri puhuta. Tottahan haluamme myös nähdä, miksipä edes kävisimme konserteissa, jos vain haluaisimme kuunnella? Esiintyjien elekieli yhdistyneenä kuuntelukokemukseen on usein hyvin inspiroivaa ja kuullessamme konsertin myöhemmin vaikka radiosta, saatamme pettyä näköhavainnon puuttuessa.

Valtaosa eri laitoksissa soivasta taustamusiikista on rytmimusiikkia, mikä näyttää johtavan sen pitämiseen taustamusiikkina myös konserttiolosuhteissa. Rock-konserteissa musiikki toki on usein niin kovalla, että yleisön äänet eivät pääse häiritsemään. Paul McCartneyn esiintyessä aikanaan olympiastadionilla moni näytti ihmetyksekseni tulleen paikalle vain juttelemaan, tai oikeammin huutamaan ystävien kanssa, musiikin voimakkuudesta johtuen. Eräs illan ”hiljaisista” kappaleista oli Yesterday, taatusti yksi odotetuimmista numeroista. Sen aikana siis keskustelu kävi helpommaksi, takanamme istunut seurue pohti äänekkäästi grillauksen saloja. Uskoisin olleen mahdollista löytää aika monta parempaa ja halvempaa tilaisuutta moisen aiheen syväluotaukseen, mutta saatiinhan siinä hyviä vinkkejä ja nähtiin samalla, kuinka Sir Paul hittinsä laulaa.

Toivoisin kovasti, että taustamusiikin tarpeellisuutta oikeasti mietittäisiin, koska maailmassa on niin paljon keskittyneen kuuntelun arvoista musiikkia. Eikä musiikki toki ole ainoa asia, mihin kuuntelun jaloa taitoa voi käyttää, kuuntelemalla voisimme välttää monia arjen haaksirikkoja. Vaimoni mielestä minunkin kuuntelutaidoissani on vielä paljon parantamisen varaa, niin hän tänään minulle sanoi. Vai olikohan se sittenkin jotain muuta?

Janne Haapanen

Kirjoittaja on musiikkiopiston apulaisrehtori.