Iiris Pessan kulttuurikolumni: Hyvä paha suojaväri

Marraskuinen tihkusade liisteröityy tuulilasiin eikä varjoissa erotu kuin säkkipimeän musta. Yritän tihrustaa silmät sirrillään tietä.

Yhtäkkiä penkalla kiiluu kaksi pientä valotäplää. Huomio saa jarruttamaan. Kauris! Jos eläin ei liiku, sitä on miltei mahdoton erottaa, niin hyvin sen väri sulautuu ruskeaan pientareeseen.

– Olisipa niillä oranssit heijastinliivit yllä, huokaan. Tai ehkei sentään. Juuri edellisenä iltapäivänä bongasin oranssit metsämiehet pelloilla hirvipassissa. Kauriiden oranssista liiveistä voisi tulla ongelma.

Olen viime aikoina miettinyt muutenkin näköhavainnon rajallisuutta ja visuaalisen kulttuurin sovinnaisuuksia. Miltei jokaisella elämänalueella ja ammatissa on omat kirjoitetut ja kirjoittamattomat sääntönsä ja sovinnaisuutensa vaikkapa siitä, miten pitäisi pukeutua.

Usein sovinnaisuudet koskevat värejäkin. Vai miten olisi vaaleanpunaiseen trikooasuun pukeutunut vartiointiliikkeen työntekijä?

Tai kirkkaan keltaisessa kokopuvussa kahvitteleva pastori?

Onhan pukeutumisen konventioihin syynsä. Ennakoitavuus ylläpitää mielikuvia kuten luotettavuus ja vakuuttavuus. Tärkeää on myös yhteneväisyys ja muista erottuminen. Kun sovinnaisuutta noudattaa, sujahtaa ryhmään. Esimerkiksi metsästäjän asu on oikeastaan aika erikoinen yhdistelmä naamioitumista ja erottumista: toisaalta vaatteissa voi olla mitä upeampia camouflage-maalauksia, vihreää oksistoa ja maastovaikutelmia, toisaalta puku täytyy lain mukaisesti päällystää oranssilla huomioliivillä. Erottuminen on olennainen turvallisuuskysymys.

Ihmisen näköaisti on hämärässä erittäin kehno, etenkin kun värejä ei ole korostamassa kontrasteja. Toisinaan näköistiin ei voi lainkaan luottaa, silmää on helppo huijata. Tämä pitäisi aina muistaa maantiellä. Ihan liian paljon teiden varsilla lenkkeilee mustiin pukeutuneita pimeitä kulkijoita jotka erottuvat autoilijan näkökulmasta pelottavan myöhään.

Syksyisen mustana iltana toivoisi, että kaikki tiellä liikkujat olisivatkin sonnustautuneet yhteen loppuvuoden ehdottomista pukukonventioista: pikkujoulun glitteriin, pukin kirkkaanpunaiseen nuttuun ja vilkkuviin jouluvaloihin.

Iiris Pessa

Kirjoittaja on lohjalainen kuvataiteilija ja taideopettaja.