Kulttuurikolumnit

Jaakko Kivistö: Terveisiä Reininlaaksosta

Sen kunniaksi, että Suomen hallitus on alkanut suunnitella sähköavusteisten pyörien ostotukea, päätimme yhdessä vaimoni kanssa lähteä jo toisen kerran Saksaan pyöräilemään sähköavusteisilla pyörillämme. Ostimme sellaiset jo yli kaksi vuotta sitten, mutta hallitus ei ole ainakaan minun tililleni mitään ostotukea laittanut. Mahtavatko ne maksaa sen takautuvasti? Olen ajanut omallani jo lähes 13 000 kilometriä ja vähentänyt päästöjäni merkittävästi.

Nyt joka tapauksessa naputtelen tätä juttua Rein-joen rannalla pienessä gasthaus-hotellissa, jonka nimi on Sonne eli aurinko. Tänään sade kasteli meidät pari kertaa, mutta aurinko ja kova myötätuuli kuivattivat vaatteet kuudenkymmenen kilometrin matkalla tänne.

Matkamme alkoi pääsiäispäivänä Vuosaaren satamasta Helsingistä. Rahti-matkustajalaiva toi meidät vajaassa kahdessa vuorokaudessa Travemünden satamaan lähelle Lübeckin vanhaa hansakaupunkia. Viiden junanvaihdon (en suosittele pyörien kanssa) jälkeen astelimme uupuneina Strassburgin kaupungin kaduilla Ranskassa lähellä Rein-jokea. Jyrki Katainen ei ehtinyt tulla junalle vastaan, mutta me löysimme yöpaikan muualta. Kuten tiedetään, Strassburg on EU:n toinen hallintokaupunki. Euroopan parlamentille on rakennettu sinne hirvittävän iso lasilinna. Söimme eväät kukkivien kirsikkapuiden alla tuon linnan vieressä. Enemmän pidimme Strassburgin Notre Dame katedraalista, joka oli myös iso, mutta 600 vuotta vanhempi. Ennen Eurooppaa hallitsi kirkko, nyt pukumiehet lasitalossa.

Reinin pyörätie kulkee alkulähteiltään Sveitsistä 1 200 kilometriä Hollantiin Rotterdamiin, jossa Rein laskee Atlantiin. Usein pyörätie on rakennettu joen tulvavallin päälle. Useimmiten se on asvaltoitu, mutta ei aina. Tänään oli molempia tarjolla kuin myös 8 m/sek myötätuuli emmekä tarvinneet sähköavustusta juuri ollenkaan. Sähköavusteisuus onkin paras kaveri vastatuulessa ja ylämäissä. Siinä vanhakin tuntee nuortuvansa, kun ei tarvitse pyörää taluttaa, vaikka matkatavaraa on lähes 30 kiloa.

Lopullinen kohteemme on Amsterdam, jonne on vielä matkaa noin 700 kilometriä. Mutta paineita ei oteta, eletään päivä kerrallaan ja jos ei pyöräily maistu, mennään pätkä junalla tai laivalla. Vaimon vaatimuksesta Hollannissa tutustutaan Keukenhofin jättiläispuutarhaan jossa on 32 hehtaarin alueella noin 7 miljoonaa kukkaa. Siinä se vierähtää päivä jos toinenkin.

Kulttuurikolumnit

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet