Kirjoittajavieras

Anni Kanniainen: Liikunnanopettajat, ymmärtäkää nuoria!

Teemu Vestovuo

Kuten moni on jo varmasti huomannut, tietoisuus nuorten mielenterveysongelmista on kasvanut merkittävästi viime vuosien aikana.

Koska nuoret viettävät paljon aikaa elämästään koulunpenkillä, on opettajista tullut tärkeitä hyvinvoinnin ja koulutuksen saamisen tarkkailijoita.

On kuitenkin yksi kouluaine, jossa tuntuu olevan ongelmia vuosikymmenestä toiseen – liikunta.

Olen vahvasti sitä mieltä, että liikunta on itseään etsiville teineille ahdistavin kouluaine.

Omaa kehoa eivät kaikki uskalla näyttää urheiluvaatteissa ja paineita syntyy niin omasta suorituksesta kuin ulkonäöstäkin.

Ongelmakohtana on ahdistuneiden nuorten löytäminen ja auttaminen.

Liikunnanopettajat ovat koulutettuja todennäköisesti ympäristössä, jossa he työskentelevät liikunnasta kiinnostuneiden kanssa. Lähes jokainen liikkuja on innostunut ja kokee olonsa vapautuneeksi.

Liikuntatuntien työstä on helppo saada vapautus, mikäli on fyysisesti loukkaantunut.

Liikunnanopettajia ei ole kuitenkaan koulutettu hyvin ymmärtämään joidenkin oppilaiden liikuntaan liittyviä mielenterveydellisiä ongelmia.

Vaikka mielenterveysongelmista puhutaan kasvavissa määrin, voi teinien arkuuden tulkita "teiniangstiksi" tai jaksamattomuudeksi, Näin ei ole aina ole, ja sen pitäisi olla ilmeistä.

Teini ei aina uskalla kertoa tilanteestaan suoraan tai ilmaista sitä tarpeeksi vahvasti - joistakin lapsuuden traumoista mainitseminenkin tekee pahaa hyvinvoinnille.

Itseään etsiessä usein myös esittää vahvempaa, kuin on.

Tämän vuoksi olisi tärkeää, että liikunnanopettajat oppisivat tunnistamaan ihmiset, joilla kaikki ei ole kunnossa ja tarjoamaan heille apua ja paremman vaihtoehdon.

Vaikka oppilaan rohkaiseminen ryhmäliikuntaan kuulostaisikin ihanteelliselta päiväunelmalta, on hyvä muistaa, ettei jokainen ihminen ole tehty jalkapalloa varten.

Jokaista ihmistä ei tietysti ehdi silkkihansikkaiden kanssa käsitellä, mutta aina voi tarjota vaihtoehtoja ja vinkata auttavista tahoista.

Eihän kukaan muukaan sanoisi ahdistuneelle vain, että "Nyt piristyy ja mukaan vaan". Eihän?

ANNI KANNIAINEN

Kirjoittaja on Järnefeltin koulun oppilas sekä me-koulureportteri.

Kirjoittajavieras

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet