Kulttuurikolumnit

Jaakko Kivistö: Naisen kantti

Minna Canthin syntymävuonna 1844 naisilla ei ollut yhteiskunnassa juuri minkäänlaista asemaa. Heillä ei ollut äänioikeutta, ei mahdollisuutta mennä ansiotyöhön ilman aviomiehen lupaa, ei mahdollisuutta opiskella yliopistossa eikä ylipäänsä tehdä mitään itsenäisiä päätöksiä omasta elämästään. No onneksi vuonna 1860 poistettiin oikeuskäytännöstä aviomiehen valta kurittaa vaimoaan ruumiillisesti. Mitenköhän ne miehet sen jälkeen pitivät vaimoväen kurissa? Toisaalta vasta vuonna 1994 tehtiin avioliitossa tapahtuvasta raiskauksesta rikos.

Minna Canthilla oli aikakautensa miesten kannalta vaarallisia mielipiteitä ja hän oli kyllin rohkea tuomaan ne myös julki. Jäätyään leskeksi ja seitsemän lapsen yksinhuoltajaksi hänestä tuli tuohon aikaan outo ilmiö: riippumaton nainen.

Minna Canth elätti lapsensa pitämällä kauppaa Kuopiossa ilman yhdenkään miehen apua. Siinä sivussa tuli kirjoitettua kymmenen näytelmää, seitsemän pitkää novellia, lehtiartikkeleita ja puheita. Canth oli aikansa keskeinen realismin edustaja ja tarkasteli teoksissaan yhteiskunnan epäkohtia. Fiktiivisten teosten lisäksi Canth kirjoitti kantaa ottavia kirjoituksia lehtiin eikä empinyt esittää radikaalejakaan ajatuksia. Hän piti myös luentoja, suomensi joitakin teoksia, toimitti Vapaita aatteita-lehteä ja otti muutenkin aktiivisesti osaa kirjalliseen elämään.

Teoksista huokuu myötätuntoa naisia ja vähäosaisia kohtaan. Vaikka heille usein käy huonosti, onneton loppu on omiaan herättämään lukijassa moraalisia pohdintoja ja osoittamaan, ettei yhteiskunta toimi aina niin, että hyvyydestä palkittaisiin ja pahuudesta rangaistaisiin.

On selvä, että miesten oli vaikea sulattaa tällaista naista, joka tuli jostakin maakunnasta näyttämään heille kaapin paikkaa. Hän kuvaa itse kirjoituksessaan itseensä kohdistunutta vihaa: ”Tuskin olen saanut iskun torjutuksi niin toinen jo tulee. Tuskin uskallan kadulla liikkua ja käveleminen kuitenkin on minulle elämän ehto. Ihan veisivät polttoroviolle tai laittaisivat Siperiaan, jos vaan voisivat. Kuvernööri on ristinyt minut "mädänneeksi toukaksi", antaa murhaavia katseita eikä tervehdi!"

Minnan 175-vuotissynttärien kunniaksi Vaahterateatteri tuottaa ensi kesäksi Sampomäelle näytelmän Papin perhe.

Jaakko Kivistö

Kirjoittaja on kulttuurisihteeri, evp. Karjalohjalta.

Kulttuurikolumnit

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet