Anna Kontula

Ihmisen ikävä toisen luo

Kaksi on aihetta onneen – aurinko ja rakkaus.

Kyselyissä suomalaiset nimittäin raportoivat tärkeimmiksi ilon lähteikseen auringonpaisteen ja läheiset ihmissuhteet. On oikeastaan aika lohdullista, että onnen avaimet ovat niinkin arkisia. Vaikka kaikkea ei elämässä voi saada, tärkein on silti jokaisen tavoitettavissa.

Paitsi että ei ole. Aurinko toki paistaa niin vanhurskaille kuin syntisillekin, mutta rakkauden kanssa on toisin. Yli miljoona suomalaista asuu yksin, ja luku on kasvussa. Osalle sinkkuus on tietoinen valinta, mutta joukossa on myös paljon parisuhteesta haaveilevia. Sitä oikeaa ei vain ole osunut kohdalle.

Rakkauden löytäminen ei varmaan ole koskaan ollut mutkatonta, mutta nyt yksilöllisten syiden rinnalle on noussut rakenteellisia esteitä. Miesten ja naisten maailmat eriytyvät: Naiset keskittyvät suuriin kaupunkeihin, miehet taas maaseudulle. Naisten koulutustaso suhteessa miehiin nousee.

Kyse ei ole tuloeroista (ne olisivatkin helpommin voitettavissa), vaan yhteisen kulttuurin katoamisesta – vaikeudesta löytää kumppania, joka jakaisi samat arvot ja elämäntavan.

Ja niin ihmiset opettelevat pärjäilemään omillaan. Muutaman vuoden takaisen tutkimuksen mukaan myös parisuhteessa elävät suomalaiset harrastavat seksiä yhä enemmän yksinään ja vähemmän toistensa kanssa. Lapsen hankintaa suunnittelevien sinkkunaisten määrä on nousussa.

Tämä on ihmisten hyvinvoinnin kannalta iso asia, yhtä iso kuin bruttokansantuote tai lehdistönvapaus. Erityisen pahasti yksinäisyys kolhii niitä suljettujen tehtaiden duunarimiehiä, jotka eivät elämältä muuta haluaisi kuin mennä aamulla töihin ja palata viideltä perheen luo. Mikä siinä muka on niin kohtuutonta?

Pariutuminen koetaan edelleen yksityiselämän asiaksi, joka ei sovi päivänpolitiikkaan. Sille ei ole poliittisesti korrektia nimeä tai kieltä. Äänettömänäkin tunkeutuu yksinäisyyden eetos kuitenkin kaikkialle demokratian huokosiin. Ja sen olisi syytä kiinnostaa meitä kaikkia.

Ihmisten tyydyttymätön kaipuu kosketukseen ja vähitellen sammuva unelma arjen jakamisesta rakkaan kanssa synnyttävät pelottavia voimia, jotka taipuvat herkemmin vihan kuin keskinäisen ymmärryksen palvelukseen.

Anna Kontula

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet