Seinäruusut elämän lavatansseissa

Suomalaisen miehen osa on rankka.

Ajatellaan vaikkapa hyvää ystävääni, joka erehtyi menemään naimisiin ei-niin-kovin-viehättävän naisen kanssa.

Ystäväni ajatteli inhimillisesti, että naisen luonne on ulkonäköä tärkeämpi – ja saa nyt maksaa kalliisti virheestään.

Peilin edessä turhan hyvin viihtyvä vaimo on kuulemma alkanut panostaa ulkonäköönsä, mikä ei ole ollenkaan halpaa lystiä.

Rasvaimuihin, ripsien pidennyksiin ja rakennekynsiin on mennyt tuhansia euroja eikä ystäväni huomaa vaimossa minkäänlaista muutosta – ainakaan parempaan suuntaan.

Viimeinen niitti oli rouvalle hankittu laserkäyttöinen karvanpoistolaite, joka maksoi enemmän kuin ystäväni iskuporakone. Ja se oli sentään markkinoiden paras: kolme nopeutta ja kaksi pyörimissuuntaa.

Nyt on pariskunnan yhteinen tili suljettu ja ystäväni kärvistelee kotonaan ilman MM-kisaoluita.

Uskokaa tai älkää, mutta olen kuullut naisesta, jolle tehtiin kasvojenkohotus ja sen jälkeen kasvojenlasku, koska ensimmäinen operaatio epäonnistui. Naama kyllä pingottui oikeaoppisesti, mutta oikea nenän paikka jäi katsomatta.

Naisen nenä oli uudessa naamassa kuin kerrosten väliin jäänyt hissi.

Ymmärrän, että naisilla on sisäänrakennettu tarve kaunistautua miestä varten.

Ai miksi? Siksi, että kauniit naiset vetävät miehiä puoleensa kuin kärpäspaperi kärpäsiä, mutta rumilla on taipumus jäädä seinäruusuiksi arkielämän lavatansseissa.

Luonto on julma, sillä seinäruusut haalistuvat ajan myötä ja parinmuodostusta edistävä lavahumppa lakkaa heidän osaltaan soimasta.

Seinäruusujen onneksi naisia voidaan remontoida kuin vanhoja taloja. Julkisivua voidaan rempata, alapohjaa vahvistaa ja eristeitä lisätä. Sopiviin paikkoihin tietysti.

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet