Mielipide | Merkitystä etsimässä

Kirkon relevanssi on kadoksissa tai ainakin näin väitetään. Vahvasti maallistuneessa, kovaan materialismiin ja teknologiaan nojaavassa yhteiskunnassamme ei enää nähdä sijaa henkisille ja hengellisille ponnistuksille. Hengellisten traditioiden syvät kysymykset jäävät kulttuurimme pintavirtausten hautaamiksi. Samalla elämäntapamme on saattanut lajimme, ja monet muut lajit siinä sivussa, paradoksaalisesti tuhon partaalle. Kirkko ja monet muut perinteiset henkiset suunnannäyttäjät ovat samalla vajonneet kulttuurivirran sameaan pohjasedimenttiin. Kirkko on ollut itse edesauttamassa tätä kehitystä olemalla välittämättä maailman muutoksista ja jäämällä uppiniskaisesti kiinni vanhoihin rakenteisiin. Paradoksi tämäkin; luterilainen kirkko on nimenomaan muotoutunut historiallisten muutosten seurauksena ja etääntynyt ns. alkuperäisestä kirkosta. Tänään se näyttäytyy monelle etäisenä ja konservatiivisena, jopa yhdentekevänä.