Lohjalaisia hemmotellaan muulloinkin, sillä yritteliäs ja pätevä kaupunginorkesterimme on monessa mukana, Taru Kolehmainen kirjoittaa.
Johannes Brahms: Ein deutsches Requiem. Poikakuorot Cantores Minores ja Windsbacher Knabenchor. Solistit Tuuli Takala (sopraano), Jeni Packlén (altto) ja Tuomas Pursio (bassobaritoni) sekä Lohjan kaupunginorkesteri. Lohjan kirkko 29.10.
Tuskin koskaan on Lohjan kirkossa koettu niin voimakasta ja vaikuttavaa kuorospektaakkelia kuin noin 150 poikaa esittämässä yhtä maailman tunnetuimmista ja hienoimmista kuorosävellyksistä, Johannes Brahmsin requiemia eli sielunmessua.
Vaikuttavaa oli jo se, miten tämä valtava esityskoneisto oli saatu mahtumaan kirkon etuosaan: kuoro, orkesteri ja solistit. Kaikki kuoropojat eivät kuulemma Lohjalle mahtuneetkaan, mutta hekin pääsivät mukaan seuraavan illan esitykseen Helsingin Johanneksenkirkkoon.
Cantores Minores -kuorolla (CM) on ollut vanhastaan vankat yhteydet etenkin Saksan poikakuoroperinteeseen. Nytkin kuorolla oli vieraana maineikas saksalainen Windsbachin kuoro, joka oli isäntänä CM:n viimekesäisellä Saksan-matkalla. Kuorot pitivät yhteiskonsertin jo silloin. Vieraileva kuoro antoi vahvan panoksen sekä äänten sointiin että saksan ääntämiseen. Kuoro opiskelee sisäoppilaitoksessa, laulua ja muuta musiikkia joka päivä, joten taidot ovat sen mukaisia.
Konsertin alussa kuoron miesäänet esittivät Brahmsin Alttorapsodian yhdessä Jeni Packalénin kanssa. Se oli hieno johdatus requiemiin, samoin kuin orkesterisävellys Traaginen alkusoitto, joka oli nimensä mukainen.
Sitten päästiin sukeltamaan requiemin säveliin, surun ja riemun kehtoon. Sielunmessu on rukousta vainajien, ”sielujen”, puolesta. Mutta Brahmsin teoksessa painopiste on elävissä, omaisiaan surevissa ihmisissä: ”Autuaita ovat murheelliset; he saavat lohdutuksen.” Mutta ennen kaikkea siinä muistutetaan, miten hauras ihmisen elämä on: ”Sillä ihminen on kuin ruoho.” – ”Vain tuulenhenkäys ovat ihmiset, kaikki tyynni. Ihminen tulee ja menee, katoaa kuin varjo.” Mukana on kuitenkin myös lohdutus: ”Mutta vanhurskasten sielut ovat Jumalan kädessä, eikä vaiva saavuta heitä.”
Brahms sävelsi requieminsa Raamatun teksteihin, ja käsiohjelman suomennoksena käytettiin luonnollisesti nykyraamattua (1992). Upean musiikin lisäksi sai siis ihailla myös hienoa tekstiä.
Brahmsin requiem on hyvin koskettava teos. CM:n taiteellinen johtaja professori Hannu Norjanen, joka myös johti konsertin, kuvaa sitä käsiohjelmassa hienosti: ”Sen musiikin syvällisyys, kauneus sekä voima vievät kuulijansa läpi surun ja riemun kohti lohdutuksen tunnetta.” Se on totta, niin sen itsekin koin. Jos jokin musiikki pystyy lohduttamaan, niin tämä. Ja vaikka kuoleman ajatus kulkee läpi teoksen, se on kaukana halloween-riehan luurankojen kalistelusta.
Poikakuoron sointi on parhaimmillaan kirkas, herkkä mutta samalla voimakas. Sellaisena se kuului tässä yhteiskuorossa. Etenkin vaivattomasti korkealle kohoavien sopraanojen äänet kimmelsivät niin että tuli mieleen ilmaus ”taivaallinen sointi”. Notkeasti laulavat miesäänet antoivat poikaäänille tukevan mutta herkkävireisen pohjan.
Suomen eturivin solistit Tuuli Takala ja Tuomas Pursio lauloivat taitavasti ja upeasti tulkiten, samoin kuin Jeni Packalén alun Alttorapsodiassa.
Kirkontäyteinen kuulijakunta sai kokea ainutlaatuisen tapahtuman, joka oli enemmän kuin konsertti. Sen näki mukana olleiden kiitollisista ja liikuttuneista ilmeistä pois lähtiessä. Olimme etuoikeutettuja, sillä sama esitys kuultiin Lohjan lisäksi vain Helsingissä.
Lohjalaisia hemmotellaan muulloinkin, sillä yritteliäs ja pätevä kaupunginorkesterimme on monessa mukana, ja se tuo taitavien musiikkipartnerien esityksiä usein Lohjalle. Cantores Minores -kuoronkin kanssa yhteistyö on kestänyt jo pitkään.