Elokuvissa: Joy

Joy on villi tarina perheestä neljässä sukupolvessa sekä tytöstä, josta kasvaa vaikutusvaltainen matriarkka hänen perustaessaan yritysdynastian. Twentieth Century Fox Film

Kaisa Hiltunen

David O. Russellin uudessa elokuvassa Joy tarina ja tyyli ottavat mittaa toisistaan.

Ei ole aivan helppo muotoilla, mistä Russellin tyylissä on kyse. American Hustlen (2013) nähneillä on siitä kuitenkin hyvä aavistus. Toiset pitivät siitä kovasti ja toiset, kuten minä, eivät jaksaneet sitä ollenkaan.

Päähenkilö Joy (Jennifer Lawrence) on nuori nainen, äiti ja olosuhteiden uhri. Luovasta ja kekseliäästä tytöstä olisi voinut tulla vaikka mitä, mutta kaikki meni jotenkin pieleen, ja nyt hän auttelee isänsä yrityksessä kirjanpitäjänä. Rapistuvassa kodissa asuvat lasten lisäksi Joyn äiti, mummo ja jopa ex-mies.

Eräänä päivänä Joy saa idean. Hän kehittelee uudenlaisen mopin, saa tuotannon käyntiin ja pääsee mainostamaan sitä televisioon. Vaikeuksia riittää, mutta hetken aikaa kaikki näyttää hyvältä. Bisnesmaailma on kuitenkin petollinen.

Mielenkiintoisia naishahmoja näkee elokuvien pääosissa aivan liian vähän."

Mielenkiintoisia naishahmoja näkee elokuvien pääosissa aivan liian vähän, joten älykäs, sisukas ja lokerointiin taipumaton Joy on ilahduttava ilmestys. Kaikki Joyn huojuvassa talossa on kiinni siitä, saako hän moppibisneksen kukoistamaan. Lyttääjiä tuntuu silti olevan lähipiiriä myöten.

Kuten American Hustlessa myös Joyssa Russell sekoittaa tyylilajeja niin, että vaikutelma on oudon etäännyttävä. Onko kertomuksen naisen taistelusta miehisessä maailmassa tarkoitus herättää sympatiaa? Elokuva ei tyylivalinnoillaan asetu täysillä tällaisen tulkinnan puolelle. Maailma tuntuu tarpeettoman ilkeältä Joylle. Toisinaan taas katsoja selvästi halutaan eläytymään Joyn koettelemuksiin.

Hetkittäin mieleen tulee Coenin veljesten absurdismi. Lavastuksen ja puvustuksen osalta elokuva vaikuttaisi sijoittuvan jonnekin 1970-luvulle pitsiverhoineen, vanhoine autoineen ja paitapuseroineen. Henkilöhahmoista osa, kuten saippuasarjoja katseleva ja putkimieheen rakastuva äiti (Virginia Madsen), tai kyseenalaisia bisnesneuvoja jakeleva Trudy (Isabella Rossellini), ovat kummajaisia. Tyylillinen sekamelska vastaa henkilöiden omituisuutta.

Russellin luoma todellisuus on sekoitus viattomuutta ja sitä nakertavaa ilkeämielisyyttä. Unijaksot ja sukellukset saippuasarjaan hajottavat kerrontaa. Jennifer Lawrence tulkitsee sentään intensiteetillä päähenkilöä.

* *