Pusulassa pyhiinvaellettiin yöksi ulos: "Jos vaikka kuuluisi jotain rapinaa, vaikka peurojen ääniä"

Pusulan alueseurakunta järjesti viime perjantaina pienen pyhiinvaelluksen Pusulan kirkolta Kyöppelin kautta Iloitun leirikeskukseen. Kilometrejä matkalle kertyi noin kuusi ja sen päätteeksi tarkoituksena oli viettää yhdessä iltaa Iloitussa ja nukkua yö ulkona teltoissa.

Matkaan lähti vähän toistakymmentä henkeä, joista neljä oli lapsia. Lapset jaksoivatkin matkan erittäin hyvin, koko matkan kärjessä kulki joukon nuorin, kuusivuotias Hetti.

Tapahtuman organisoinnista vastasivat Pusulan alueseurakunnan lastenohjaajat Sari Sulavuori ja Elina Noranta.

– Kokoonnuimme kirkolle neljän aikaan, silloin oli mustat pilvet ja satoi, kertoi mukana ollut Pusulan kanttori Päivikki Jurmu.

Pusulan alueseurakunnan kappalainen Sampo Luukkosen kirkossa tekemän lähtösiunauksen aikana pilvet kuitenkin väistyivät ja aurinko paistoi joukon lähtiessä matkaan.

– Kun pääsimme perille Iloittuun, alkoi taas sataa.

Iloitussa odotti Pusulan Marttojen keittelemä erinomainen hernekeitto. Syömisen jälkeen pihalle pystytettiin teltat odottamaan nukkumaanmenoa, mutta sitä ennen oli luvassa vielä yhteistä ohjelmaa.

– Laulamme yhdessä nuotion ääressä, olen jo tuonut harmoninkin ulos, jotta voin säestää. Nuorisotyönohjaaja Tomi Väisänen säestää kitaralla.

Illan hämärtyessä oli luvassa vielä ja Pusulan MLL:n tarjoama iltapala, joka sisälsi muun muassa nuotiolla paistettua makkaraa ja vaahtokarkkeja, sekä kaakaota. Sen jälkeen odotti hiljaisuuden polku pimeässä metsässä.

Tapahtumaan osallistuivat 11-vuotias Hilma, seitsemänvuotias Iita, yhdeksänvuotias Hilda ja jo mainittu kuusivuotias Hetti. Kävelymatkaa kukaan tytöistä ei ollut kokenut raskaana.

– Olemme kävelleet pidempiäkin matkoja.

Tytöillä oli illan suhteen paljon suunnitelmia.

– Iltapalan jälkeen pimeällä järjestämme aikuisille kummituspolun. Olemme tehneet valkoisesta paperista kummituksen kuvia ja kummittelemme aikuisille kun he menevät lyhtyjen valaisemalla polulla, tytöt kuiskuttelivat.

Suunnitelmissa oli myös mahdollisesti uimista, viimeksi he olivat uineet järvessä vielä edellisellä viikolla.

– Käymme äidin kanssa avannossakin, Hilma kertoi.

Siihen verrattuna Iloitun 14 asteinen vesi olikin varmasti ihan lämmintä.

Teltassa nukkumista koko porukka odotti innolla. Iitalle ja Hetille kyseessä olikin ensimmäinen yö teltassa.

– Emme ole nukkuneet makuupussissa koskaan.

Hilman mielestä teltassa nukkumisessa parasta oli makuupussissa nukkuminen.

– Makuupussissa on niin ihanan lämmin.

Kesäöihin verrattuna syyskuun alun yö oli kuitenkin kylmempi, mutta nuorisolla oli vahva luotto, että makuupussi lämmittäisi kuitenkin riittävästi ja hyvät yöunet ulkona olisivat taatut.

Tytöt toivoivatkin kuulevansa kaikenlaisia ääniä öisestä metsästä.

– Jos vaikka kuuluisi jotain rapinaa, vaikka peurojen ääniä, Hetti pohti.

– Tai jostain mökistä jotain bile-ääniä, Hilda henkäisi silmät loistaen.

Makuupussin lämpöön tytöillä ei kuitenkaan ollut kiire.

– Menemme nukkumaan vasta kahdeltatoista, he vakuuttivat.

Kuinkahan mahtoi käydä?