Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Sota nuoren naisen näkökulmasta – Nummelalainen Silja-Elisa Laitonen kirjoittaa esikoisromaanissaan sodasta: "Miesten sotakokemuksista on puhuttu, mutta naisten osuus on keskittynyt lottamuistelmiin"

Voiko omaa henkilökohtaista sotaansa paeta osallistumalla oikeaan sotaan? Millainen hinta tästä täytyy maksaa? Nummelassa asuva Silja-Elisa Laitonen, 33, tutkii jatkosotaa nuoren naisen, 19-vuotiaan Raakelin, näkökulmasta esikoiskirjassaan Valinta.

– Sotahistoria ja historia ylipäätään on aina kiinnostanut minua. Olen työskennellyt miesvaltaisella alalla, kertoo armeijan käynyt ja Helsingissä poliisina toiminut Laitonen.

– Halusin käsitellä sotaa naisen asemasta käsin ja tuoda näkyväksi myös sitä ristiriitaisuuksien maailmaa, jota naiset kokivat ja yhä kokevat. Eivät lotat olleet vain isänmaallisia siveyden sipuleita ja miksi olisikaan pitänyt olla? Naisethan ne vasta seikkailijoita ovatkin!

Laitonen tuo kirjassaan esille monia sodan eri kasvoja; sitä kuinka sota on saanut hyvin erilaisista taustoista tulevat ihmiset asettumaan samalle puolelle yhteistä vihollista vastaan ja myös sen, miten eri tavoin heitä, samalla puolella olevia, on kohdeltu juuri erilaisista taustoistaan johtuen.

Kirjassa vahvassa osassa ovat väkevät, toiminnalliset naiset.

– Tarinani naiset ovat ristiriitaisia kokonaisuuksia kaikkine epämiellyttävine piirteineenkin, Laitonen sanoo.

Ihminen on ihmiselle ihminen, pedoista pahin.

Silja-Elisa Laitonen

Hän kertoo seuranneensa mielenkiinnolla naishahmoista käytyä keskustelua ja toteaa olevansa tyytyväinen kirjansa naispersooniin.

– Kirjassa nainen on olemassa myös ilman miestä.

Kirjassa Valinta päähenkilönä on juuri ylioppilaaksi kirjoittanut Helsingissä asuva Raakel. Eletään kesää 1941. Kirjan alussa Raakel päätyy viestilotaksi Hankoon.

– Kirja on fiktiivinen, mutta pohjalla on oikeat tapahtumat ja paikat. Olen ottanut esimerkiksi mukaan Bengtskärin taistelut Suomenlahdella, josta mielestäni on kirjoitettu liian vähän.

Raakelin suhde äitiinsä on vaikea. Hän pakenee omaa sotaansa jatkosotaan.

– Raakel tutustuu palveluksessa eri taustoista tuleviin naisiin ja tämä tarjoaa oivan näkökulman käsitellä sitä miten eri perhetaustoista tulevat naiset voivat ymmärtää toisiaan, jopa ystävystyä.

– Miesten sotakokemuksista on puhuttu, mutta naisten osuus on keskittynyt lottamuistelmiin, joissa yritetään puhdistaa lottien mainetta.

Laitonen toteaa rintamalla olleen paljon muitakin naisia: työvelvollisia, apusisaria ja sotilaskotisisaria.

Miksi nuori nainen kirjoittaa sodasta?

– Maailmassa on arvioiden mukaan tälläkin hetkellä kymmeniä aseellisia konflikteja, ja vaikka ne eivät marssi meidän eteemme, on mielestäni perusteltavaa pitää aihe näkyvillä edes fiktion muodossa.

– Ihminen sotii, jatkuvasti. Kuten kirjassa kirjoitan, ihminen on ihmiselle ihminen, pedoista pahin ja vain ymmärtämällä mitä sota on, voimme tehdä parhaamme välttääksemme sen, Silja-Elisa Laitonen sanoo.