Mustikan ja metsäkerrossammalen väheneminen on pysähtynyt ja lajit ovat jopa runsastuneet.
Mustikka menestyy aikaisempaa paremmin eteläisimmässä Suomessa, selviää Luonnonvarakeskuksen tutkimuksesta.
Tutkimuksen mukaan joidenkin metsäkasvilajien, kuten mustikan ja metsäkerrossammalen, väheneminen on pysähtynyt ja lajit ovat runsastuneet.
– Mustikka väheni voimakkaasti aina 1950-luvulta 1990-luvulle. Taustalla oli metsien tiheytyminen, avohakkuut ja maanmuokkaus, kertoo tiedotteessa professori Raisa Mäkipää Lukesta. (Luke).
Metsä- ja suokasvillisuutta inventoinut tutkimus tehtiin Etelä-Suomessa kesällä 2021. Vertailuaineistona on käytetty vuosina 1985–1986 ja vuonna 1995 tehtyjä kasvillisuusinventointeja samoilta koealoilta.
Inventointi on osa valtakunnallista kasvillisuusinventointia nimeltä Operaatio Mustikka. Tutkimus tehdään vuosien 2021–2023 aikana.
Mustikan elpymistä on auttanut se, että maanmuokkaus on keventynyt. Luken mukaan kangasmetsien äestys ja laikutus vähentävät jyrkästi lajin esiintymistä.
Tämä johtuu siitä, että mustikka on maavarsien kasvaessa leviävä laji. Maanmuokkaus katkoo sen maavarsia.
− Mustikan palautuminen avohakkuun ja metsän uudistamisen jälkeen on nopeampaa, jos maanmuokkaus ei katko varpujen maavarsien verkostoa. Uudistusalan laikutus ja äestys olivat vallitsevia maanmuokkaustapoja vielä 1990-luvulla. Nykyisin niitä kevyempi mätästys on selvästi yleisin maanmuokkaustapa, Mäkipää kertoo.
Luken tiedotteessa kerrotaan, että vuonna 1996 maanmuokkausala oli 128 000 hehtaaria. Tästä mätästyksen osuus oli 20 000 hehtaaria. Vuonna 2020 luku oli 90 000, josta mätästystä 65 000 hehtaaria.
− Sitten 1990-luvun puolivälin metsät ovat edelleen tihentyneet. Puuston määrä on 25 vuodessa lisääntynyt 25 prosentilla, ja 1950-luvun alkuun verrattuna 50 prosentilla Tämä varmasti näkyy myös muussa metsäkasvillisuudessa, arvioi valtakunnan metsien inventoinnista (VMI) vastaava johtava tutkija Kari T. Korhonen.
Ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan metsäkasvien levinneisyysalueisiin ja runsauteen. Vaikutuksia on kuitenkin hankala ennustaa.
− Metsäkasvilajien levinneisyysalueiden on ennustettu siirtyvän ilmaston lämmetessä noin kahdeksan kilometriä vuodessa. Ennusteen mukaan esimerkiksi puolukan varvikot taantuvat Etelä-Suomessa, mutta vuonna 2021 eteläisimmässä Suomessa inventoitujen koealojen perusteella taantumista ei näy. Metsien käsittelyllä on suuri merkitys, Mäkipää kertoo.