Tulee eteen mitä tahansa, Kristiina Mäkelä aikoo mennä siitä läpi

Kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelä tunnustaa, että koronakevään äkkijarrutus tuli hänelle hyvään aikaan. Martti Kainulainen / LEHTIKUVA

STT

Koronapandemia on tappanut ihmisiä, aiheuttanut suuria taloudellisia menetyksiä ja pysäyttänyt urheilumaailman vinhasti pyörivän kaleidoskoopin. Mutta kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelä tunnustaa, että koronakevään äkkijarrutus tuli hänelle hyvään aikaan.

– Alkuun korona melkein pelasti minut, Mäkelä sanoo.

Mäkelän alkuvuosi oli täynnä huolia. Valmentajan palkkauksen kanssa oli vaikeuksia ja opiskeluaikojen rajoitusten takia hänen piti saada maataloustieteiden kandidaatin tutkintonsa valmiiksi Helsingin yliopistosta.

– Tuntui, että kun maailma hetkeksi pysähtyi, se oli hyvä tauko ja rauhoittumishetki. Huomasin, että hermot ovat olleet tiukalla ja että minulla oli ollut liikaa stressiä, vaikka harjoittelu oli mennyt hyvin, Mäkelä kertoo.

Tutkinto valmistui ajallaan, ja Mäkelä jatkoi perusharjoittelukauttaan tavallista pitempään Helsingin Liikuntamyllyssä, johon yleisurheilijat pääsivät arkipäivisin kahdeksi tunniksi. Mäkelä kaavailee kilpailevansa ensimmäisen kerran 27. kesäkuuta Espoossa.

– Silloin katsotaan, onko valmiuksia hypätä täydellä vauhdilla. Joka tapauksessa kuntopiikki on tähdätty loppukesään.

Paljon sattumia

Mäkelän lapsuuden koripalloharrastus katkesi siihen, ettei Orimattilan Jymyssä riittänyt tarpeeksi tyttöjä hänen ikäluokassaan. Jos niin ei olisi käynyt, Mäkelästä olisi ehkä tullut koripalloilija, kuten kaksi vuotta vanhemmasta siskosta Margareeta Mäkelästä, joka pelasi naisten SM-sarjassa.

– Oli sattumaa, että joukkue loppui, ja onneksi äiti pakotti menemään yleisurheiluharjoituksiin. Olisin varmasti jäänyt koripalloon, koska siellä oli kavereita ja lämmin halli. Yleisurheiluharjoitukset olivat intervallijuoksuja pimeässä ulkona, ja suurin osa muista oli poikia. Oli pakko tehdä yhtä hyvin kuin muut, Mäkelä kertoo.

Pienen paikkakunnan joukkueen loppuminen oli yksi sattumista, jotka ohjasivat Mäkelän kolmiloikkaajaksi. Hän sanoo miettineensä sattuman merkitystä elämässä paljon.

– Ei ole sattumaa, että joku pärjää, mutta on sattumasta kiinni, millaisia mahdollisuuksia annetaan. Ne voivat olla positiivisia mahdollisuuksia tai vahinkoja, jotka ohjaavat johonkin suuntaan. Sillä on suuri vaikutus tässä maailmassa.

Tärkeän mahdollisuuden Mäkelä sai, kun hän pääsi – silloin vielä korkeushyppääjänä – alueleiritykseen tavanomaista nuorempana.

– Sattumalta Ilpo Mikkonen oli nähnyt minut jossain ja sanonut, että Kristiinan pitää päästä alueleiritykseen. Niin pääsin vahingossa liian aikaisin sinne. Kun miettii sattumia minun urallani, niitä on ollut aika paljon.

Maailma ei odota

Koronakevään pakottama vaihtaminen pienemmälle vaihteelle ei ole muuttanut syitä, joiden takia Mäkelä urheilee.

– Minun asenteeni on, että tulee mitä vain, bring it on (antaa tulla vain), meikäläinen menee läpi mistä vain. Joulukuussa mielessäni oli, että pitäisikö ottaa askel poispäin urheilusta, ja sitten tuli tällainen tilanne, jossa aluksi edes harjoitushalliin ei päässyt.

Lapsena Mäkelä ei haaveillut mitaleista tai olympialaisista.

– Minun tekemiseni on aina kummunnut eteenpäin menemisestä. Olen vain nauttinut tekemisestä ja uppoutunut siihen täysin. Siten minusta on tullut hyvä urheilija. Pienempänä kysyin valmentajalta, että mitä voisin saavuttaa seuraavaksi, koska ei minulla itselläni ollut käsitystä siitä. Pienenä minun motivaationi oli nauttimista, ja sittemmin kokonaisvaltaista halua kehittyä.

Mäkelä korostaa, miten tärkeä on kyky reagoida muutoksiin.

– Korona menee samaan kastiin kaikkien muiden yllätysten kanssa. Mitä nopeammin sopeutuu, sen parempi. Tiedän, että ei kannata murehtia. Jos on huono fiilis, se pitää hyväksyä ja itkeä itkut. Sitten siitä pitää päästä yli, koska siihen ei voi enää vaikuttaa. Minua eteenpäin vievä voima on aina halu tehdä asiat paremmin.

Kuulostaa tutulta elämänhallinnan opilta. Onko Mäkelä aina osannut noudattaa sitä?

– Ei. Varmasti tein nuorempina väärin, mutta kun on tarpeeksi vaikeita tilanteita, on ollut pakko tunnustaa, että näin se menee. Ja kun on onnistunut vaikeassa tilanteessa pari kertaa, sen on oppinut. Minussa on sellainen puoli, että menen vaikka läpi harmaan kiven. Tiedän, että maailma menee eteenpäin, eikä se odota minua.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.