Juho Olkinuora tietää, että kavereihin kannattaa tutustua jo syksyllä – maailmanmestarimaalivahti on uuteen ryhmään sopeutumisen asiantuntija

Juho Olkinuora Pelicansin veräjää vartioimassa Lahdessa kotimaan jääkiekkoliigassa maaliskuussa 2019. SAMULI IKÄHEIMO / LEHTIKUVA

Raiko Häyrinen / STT

Maalivahti Juho Olkinuora, 30, on pelannut Pohjois-Amerikassa alle 18-vuotiaiden AAA-sarjaa, USHL-sarjaa, NCAA-yliopistosarjaa, AHL- ja ECHL-liigoja sekä Venäjän KHL:ää, kiertänyt Suomessa nuorten sarjat sekä Mestiksen ja Liigan – ja pelannut useita näistä sarjoista useammassa eri joukkueessa. Ja päälle nuorten maajoukkue sekä miesten maajoukkue, jonka mukana Olkinuora voitti maailmanmestaruuden keväällä 2019.

Hänen täytyy siis olla asiantuntija siinä, miten päästään sisään uuteen ryhmään ja tutustutaan ihmisiin.

– Olen samaa mieltä, Olkinuora naurahti puhelimitse Moskovasta, missä hän valmistautuu jääkiekkomaajoukkueen kanssa loppuviikon EHT-turnaukseen.

Miten uuteen joukkueeseen siis solahdetaan?

– Siinä säästää aikaa, kun heti alusta alkaen on oma itsensä. Joukkueet vaihtuvat monilla kiekkoilijoilla tiuhaan, ja kun olen miettinyt menneitä, olen monesti harmitellut, että miksi olen ystävystynyt joidenkin pelaajien kanssa vasta keväällä. Pitää heti kokeilla kepillä jäätä ja huomata, kenellä on samanlainen huumorintaju. Sen olen oppinut, että ihmiset ovat ihmisiä maassa kuin maassa. Joka puolelta voi löytää kavereita, Olkinuora kertoi.

"Olen tarpeeksi hyvä"

Olkinuoran ensimmäinen ulkomaankausi alkoi, kun hän lähti 16-vuotiaana vaihto-oppilaaksi Salt Lake Cityyn syksyllä 2007.

– Vanhemmat kannustivat, että mene ulkomaille. Onneksi jääkiekkopuoli hoitui siinä sivussa, mutta en lähtenyt jääkiekon perässä, vaan kielen ja kokemusten, Olkinuora kertoi.

Sama syy ohjasi hänet 2011 Denverin yliopistoon. Mutta Olkinuora ei saanut koululta urheilustipendiä, vaan otti lainaa rahoittaakseen opintonsa.

– Kriittisellä kaudella USHL:ssä kiekko ei tarttunut tarpeeksi hyvin. NCAA:ssa oli tilaa mutta ei rahaa. USA:ssa on normijuttu, että yliopisto-opinnoista maksetaan. En saanut stipendiä, eivätkä vanhemmat olleet varautuneet sellaiseen. Olen onnellinen, että tein sen valinnan.

Halu maksaa opintolaina nopeasti takaisin vaikutti Olkinuoran päätökseen jättää opinnot kahden kauden jälkeen ja lähteä ammattilaiseksi.

Miksi pelaat?

– Se on iso kysymys, ja välillä tuntuu, että vuosi vuodelta syyt muuttuvat. Olen rakastanut tätä peliä pitkään, ja minulla on kilpailuvietti. Joskus tuntuu, että pelaan siksi, että saan nähdä maailmaa, mutta ehkä lopulta kyse on siitä, että tämä on siistiä ja olen siinä tarpeeksi hyvä. Ihminen yleensäkin nauttii, kun tuntee olevansa tarpeeksi hyvä siinä, mitä tekee.

"Olin sinut sen kanssa"

Kevään 2019 maailmanmestarijoukkueessa Olkinuora pelasi yhden ottelun. Kun ykkösmaalivahti Kevin Lankinen oli MM-välierässä pysäyttänyt Venäjän kaikki 32 laukausta, Olkinuora luisteli Lankisen eteen ja kumarsi.

Miltä tuntui voittaa maailmanmestaruus luukkuvahtina?

– Ne olivat positiivisia ongelmia, ja maailmassa on oikeitakin ongelmia. Hän pelasi hyvin ja voitimme, joten kenelläkään ei ollut valittamista. Tietenkin koin, että olisin osannut saman, jos olisin päässyt pelaamaan. Olin luukulla, en katsomossa, ja se on iso konkreettinen ero. Totta kai haluan vielä pelata kisat ja siinä oli tunteiden ristiriitaa, mutta hyvin vähäistä. Se on klisee, mutta kyse oli isommista asioista kuin yhdestä yksilöstä. Olin sinut sen kanssa.

Jännittäminen on jäänyt pois

Olkinuora uskoo, että kolmekymppisenä jääkiekkomaalivahti on parhaimmillaan. Se sopii, sillä Olkinuora täytti marraskuussa 30.

– Olen vähän vanhempi ja ajattelen paljon rauhallisemmin. Samalla ymmärrän, miten tärkeät asiat ovat pelissä ja että pelit voivat merkitä seuralle tai yhteisöille isoja asioita. Jännittäminen on jäänyt pois, Olkinuora kertoo iän tuomista muutoksista.

Mitkä ovat hänen vahvuutensa?

– Olen fyysisesti huippukunnossa. Kaikki ominaisuudet ja nopeus ovat paikallaan. Luen peliä hyvin. Olen ollut kovissa paikoissa ja onnistunut mutta myös epäonnistunut niissä. Se on kasvattanut. Heikkouksiani en tietenkään kerro, Olkinuora vastasi.

Mitä epäonnistumiset tiukoissa paikoissa ovat opettaneet?

– Olen oppinut asioista, jotka jälkipuinnin jälkeen olen todennut menneen pieleen. Olen päättänyt, että en ikinä enää pistä itseään sellaiseen tilanteeseen ja korjaillut tiettyjä asioita. Olisihan tämä helppoa, jos aina onnistuisi. Olen muuttanut joitakin ajattelumalleja, mutta en halua kertoa konkreettisia esimerkkejä niistä. Fyysisesti olen oppinut tekemään pelipäivinä paljon vähemmän, ja se auttaa jaksamaan. Pelipäivät olivat minulle paljon rankempia aiemmin, Olkinuora kertoi.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut