Krista Pärmäkoski kaivoi matkapuhelimen laukustaan SM-hiihtojen naisten 3x5 kilometrin viestin maalialueella ja sanoi joukkuetoverilleen Maaret Pajunojalle saaneensa onnitteluviestejä lähes yhtä paljon kuin MM-viestin jälkeen.
Oberstdorfin MM-kilpailuissa Pärmäkoski hiihti hurjan ankkuriosuuden ja varmisti Suomelle MM-pronssin. Ristijärven SM-hiihdoissa hän nosti lauantaina Ikaalisten Urheilijat Suomen mestariksi ankkuriosuuden tykityksellään.
– Melkein niin paljon on tullut viestejä. Ei ihan niin paljon kuin MM-viestin jälkeen, mutta paljon kuitenkin, Pärmäkoski kertasi STT:lle.
Pajunoja hiihti Ikaalisten avausosuuden perinteisellä, ja Katariina Lonka jatkoi vapaalla. Pärmäkoski lähti ankkuriosuudelle seitsemäntenä ja lähes minuutin kärjestä. Hän nousi nopeasti kärkiviisikkoon.
– Ajattelin, että lähden nappaamaan korkeintaan pronssin. Sain Jasmin (Joensuu) kiinni, ja hänet piti jättää ensimmäiseen nousuun, Pärmäkoski viittasi Vantaan Hiihtoseuran ankkuriin.
– Sitten näin, ettei Emmi (Lämsä) ole kaukana.
Pärmäkoski saavutti myös Visa Ski Team Kemin Lämsän eikä tyytynyt tämän vauhtiin. Pärmäkoski kiristi vauhtia ja sai näköyhteyden kärkikaksikkoon Hämeenlinnan Hiihtoseuran Laura Monoseen ja Vuokatti Ski Team Kainuun Vilma Nissiseen.
– Löin riskillä "wassua" ja pääsin alamäkeen. Sitten Laura lähti irtoamaan Vilmasta ja saavutin heitä jyrkässä mäessä.
Peesihyödystä loppusuoralle
Saukkovaaran hiihtokeskuksessa viimeinen ylämäki nousee laskettelurinnettä pitkin. Pärmäkoski saavutti Nissisen mäen päällä ja niputti Monosen loppusuoralla.
– Sain hyötyä peesistä viimeisessä laskussa ja siitä oli hyvä lähteä ohittamaan loppusuoralla. Tämä Suomen mestaruus on iso asia minulle, joukkueelle, seuralle ja Ikaalisten kaupungille, Pärmäkoski tuumi.
Hämeenlinnan leirissä ilmeet olivat pettyneet.
– Toivoin, että olisin päässyt ensimmäiseen vaihtoon viitisen sekuntia aiemmin, Anni Kainulainen sanoi.
Toisesta osuudesta lähtien Hämeenlinna ja Vuokatti kisasivat ykkössijasta kilpailun viimeisille sadoille metreille saakka.
– Pääsin hyvin lähtemään Even (Eveliina Piippo) kanssa ja sanoin, ettei kolistella. En päässyt karkuun, Maija Hakala jutteli.
Hakala päästi Monosen ankkuriosuudelle ja Piippo Nissisen. Pärmäkoski nousi takaa kärkijoukkueiden ankkureiden ohi.
– Yritin tehdä kaiken mitä pystyin. Ei ole oikein mitään sanottavaa. Mielessä on päällimmäisenä pettymys, kun en pystynyt hoitamaan hommaa loppuun asti, viestitoveriensa maalialueella pitkään lohduttama Mononen nieleskeli.
Vuokatille maistui pronssimitali. Katri Lylynperä, Piippo ja Nissinen iloitsivat siitä, että Piippo toipui selkäleikkauksesta kisakuntoon ja väläytti nopeuttaan.
– Minulla ei ole ollut ihan paras jalka, mutta yritin roikkua mukana. Laura piti hyvää vauhtia, ja pysyinkin mukana yllättävän hyvin. Se takasi pronssin. Krista tuli niin hirveää kyytiä ja olin niin hapoilla, ettei mitään ollut tehtävissä. Hienoa, että saimme mitalin tällä porukalla, Nissinen niputti.