Nukkuuko vauvasi normaalisti? Uusi tutkimus antaa tietoa pikkulasten unesta

Pikkulapset: Unihäiriöt ovat yleisiä ja herättävät vanhemmissa usein tarpeetonta huolta.

Tuore tutkimus antoi uutta tietoa alle kaksivuotiaiden nukkumisesta. Laura Anttola

Petra Mustonen

Pikkulasten uniongelmat ovat hyvin tavallisia. Tuoreen tutkimuksen mukaan 40 prosenttia vanhemmista on huolissaan lapsensa unesta. Lapset olivat tutkimuksen aikaan kahdeksan kuukauden ikäisiä. Lapsen uni ja terveys -tutkimuksen tekivät Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Turun yliopisto.

– Olemme pystyneet nyt ensimmäistä kertaa kunnolla määrittelemään, millaista on alle kaksivuotiaan lapsen uni, sanoo THL:n tutkimusprofessori Tiina Paunio.

Alkuvuodesta julkaistussa tutkimuksessa käytettiin laajoja suomalaisia aineistoja, ja se on osa laajempaa tutkimushanketta, jonka tavoitteena on ymmärtää, miten lapsen unen kehitys liittyy lapsen yleiseen kehitykseen.

Vauvoilla lievät ja ohimenevät unen häiriöt liittyvät aivojen normaaliin kehitykseen, joten suuri osa vanhempien huolesta on turhaa.

– Uni on lapselle tavattoman tärkeää, mutta kovin pienistä merkeistä ei silti tarvitse huolestua. On harvinaista, että lapsen kehitys viivästyisi uniongelman takia, ellei taustalla ole jotakin muuta sairautta.

Pikkulapsen unessa tapahtuu suuria muutoksia kahden ensimmäisen ikävuoden aikana. Nukahtamisviive lyhenee, yöheräily ja yövalvominen vähenevät. Samalla unen kokonaispituus vuorokaudessa vähenee päiväunien lyhenemisen myötä.

– Yksilölliset erot ovat kuitenkin suuria. Esimerkiksi vuoden ikäinen lapsi nukkuu vuorokauden aikana yhteensä keskimäärin kymmenen tuntia, mutta yksilötasolla unen tarve voi vaihdella kahdeksan ja kahdentoista tunnin välillä, Paunio kertoo.

Tuore tutkimus antoi uutta tietoa alle kaksivuotiaiden nukkumisesta. Kivimäki Petteri

Tutkimuksen yhtenä tavoitteena olikin selvittää, kuinka suuret yksilölliset erot voidaan vielä katsoa pikkulapsen normaaliin kehitykseen kuuluviksi. Hyvän unen kriteerit säästävät vanhempia turhalta huolelta ja auttavat puuttumaan varsinaisiin unihäiriöihin.

Tilannearviointi esimerkiksi neuvolassa voi olla paikallaan, jos lapsen unen laatu poikkeaa selvästi keskimääräisestä kehityksestä.

– Kriteerit on laadittu sen pohjalta, kuinka tutkimukseen osallistuneet vanhemmat ovat itse arvioineet lastensa unta. Esimerkiksi yöheräilyn kohdalla on ilmoitettu se heräilyn määrä, jonka vanhempi yleensä huomaa, Paunio sanoo.

Vuoden ikäisellä lapsella tavanomainen nukahtamisviive on korkeintaan puoli tuntia, yöheräilyä tapahtuu enintään kaksi ja puoli kertaa yössä ja valvominen yöllä kestää korkeintaan kaksikymmentä minuuttia. Ammattilaisen arvio voi olla paikallaan, mikäli nukahtamisviive on yli neljäkymmentä minuuttia, yöheräilyä tapahtuu yli neljä kertaa tai yövalvomista kertyy yli 45 minuuttia.

– Kahden vuoden ikäisen lapsen tavanomainen nukahtamisviive on niin ikään puoli tuntia. Kaksivuotias herää yöllä tyypillisesti vain kerran ja valvoo tällöin enintään kahdeksan minuuttia. Ammattilaisen arvio voi olla paikallaan, jos nukahtamisviive on yli 45 minuuttia, yöheräilyä tapahtuu yli kaksi kertaa yössä ja öinen valvominen kestää yli vartin.

– Totta kai varhaislapsuuteen kuuluu se, että välillä nukutaan syystä tai toisesta huonosti. Apua kannattaa hakea silloin, jos nämä raja-arvot ylittyvät jatkuvasti pitkällä aikavälillä, tai jos lapsen unen häiriöt vaikuttavat vanhemman jaksamiseen, Paunio sanoo.

Paunion mukaan lapsen nukkumiseen vaikuttavat esimerkiksi perimä ja temperamentti. Lasten uniongelmien lievittämiseen on olemassa erilaisia apukeinoja, joten häiritsevät unen häiriöt kannattaa ehdottomasti ottaa puheeksi esimerkiksi neuvolassa.

– Yleensäkin lapsen hyvä uni lähtee hyvästä valveesta. Säännöllinen vuorokausirytmi ruokailuineen, ulkoiluineen ja iltarutiineineen edistää laadukasta unta. Mielekäs päivä on parasta valmistautumista yöhön, Paunio korostaa.

Kaksi täysin erilaista nukkujaa

Uni on kestopuheenaine, kun Facebookin vauvaryhmässä tavanneet joensuulaiset Riika Ryynänen, 27, ja Alina Laukkanen, 24, vaihtavat kuulumisia. Molemmilla on hieman yli vuoden ikäiset lapset, jotka ovat nukkujina aivan erilaiset.

– Meillä on nukuttu alusta asti Sisun kanssa perhepedissä. Se ei ollut tietoinen valinta, vaan tuntui imettämisen takia helpoimmalta. Emme ole valvoneet yhtäkään yötä, syöttäminenkin onnistuu molempien osalta puoliunessa, Ryynänen sanoo.

Hän kertoo nukkuneensa itse Sisun vauva-aikana enemmän kuin vuosiin ennen lapsen syntymää.

Laukkanen puolestaan kertoo, että Luukaksen yöunien kanssa on ollut vähän enemmän haasteita.

– Meidän tarinamme alkoi siitä, että Luukas sai jo heti synnytyssairaalasta flunssan, joten kotiuduimme kipeänä. Kolmen kuukauden ikäisenä tuli RS-virus, ja olimme kolme vuorokautta sairaalassa. Sinä aikana ei paljon nukuttu, Laukkanen kertoo.

Selkeää faktatietoa siitä, millaista pikkulasten unen tulisi olla, on Ryynäsen ja Laukkasen kokemuksen mukaan tarjolla melko vähän. Neuvolassa pystyy toki kysymään neuvoa, mutta kysymyksiin ei tunnu olevan oikein vastauksia.

– Enemmän apua on ollut kokemuksien jakamisesta muiden äitien kanssa. Siinä huomaa ihan konkreettisesti, kuinka yksilöllistä lasten uni on. Meilläkin on viiden äidin kaveriporukka, jossa jokainen lapsi on aivan omanlaisensa nukkuja, Ryynänen sanoo.

Laukkanen kertoo olleensa huolissaan Luukaksen unesta lähinnä silloin, kun tämä on sairastellut. Muuten lapsesta näkee kyllä, onko unta tullut tarpeeksi.

– Nykyisin meillä nukutaan aika hyvin. Meillä on säännöllinen nukkumaanmenoaika ja iltarutiinit, ja Luukas on alusta asti oppinut nukahtamaan itsekseen omassa sängyssä. Ensimmäiset puoli vuotta tässä oli haasteena se, että asuimme yksiössä, mutta keksin rakentaa sängyn ympärille verhokatoksen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.