Ainakin tilapäisesti tauonnut sota Vuoristo-Karabahissa Azerbaidzhanin ja armenialaisjoukkojen välillä vaikutti aiheuttaneen pahoja tappioita molemmille osapuolille. Taistelut nostivat esille erilaisten miehittämättömien ilma-alusten roolin taisteluissa.
Varsinkin sodan voittajana pidetty Azerbaidzhan kertoi käyttäneensä israelilaisia ja turkkilaisia lennokkeja menestyksekkäästi niin vastapuolen panssareita, tutka- ja tykistöasemia kuin jalkaväkeäkin vastaan. Usein tarjolla oli myös näyttäviä videoita kohteiden tuhoutumisesta.
Lennokkeja on käytetty asevoimissa jo pitkään maaleina ja tiedustelussa, viime vuosikymmeninä myös taistelutoimissa. Esimerkiksi Yhdysvaltain Predator- ja Reaper-koneet ovat ampuneen ohjuksiaan eri puolilla Lähi-itää. Tunnetuin viime vuosien esimerkki on iranilaisen kenraalin Qassem Suleimanin tappanut ilmaisku Bagdadissa alkuvuodesta.
Vuoristo-Karabahissa mielenkiintoa herättivät erityisesti kohteeseensa kamikaze-lentäjän tavoin syöksyvät lennokit, jotka tunnetaan englanniksi termillä "loitering munition". Maanpuolustuskorkeakoulun ilmasotaopin pääopettajan Mikko Sarantolan mukaan paras suomenkielinen käännös olisi "vaaniva lennokkiprojektiili", jollaisia on kehitetty erityisesti 1990-luvulta alkaen.
Israel tärkeä tuotekehittäjä
Eri lähteiden mukaan Yhdysvallat on käyttänyt ilmassa vaanivia projektiileja Afganistanin konfliktissa, Azerbaidzhan Vuoristo-Karabahissa huhtikuussa 2016 ja Israel Syyrian ilmapuolustuksen lamauttamiseen. Asejärjestelmä ei ole täysin uusi, mutta sen käyttö on yleistynyt viime vuosina.
Selkeä ykkönen näiden asejärjestelmien käyttäjänä ja kehittäjänä on everstiluutnantti Sarantolan mukaan ollut Israel. Julkisten lähteiden mukaan Vuoristo-Karabahissa käytettiin muun muassa israelilaisia Harop ja Harpy NG -malleja, joita Israel on myynyt Azerbaidzhanille.
Sarantolan mukaan vaanivien lennokkiprojektiilien kehittäminen ja käyttö on yleistynyt 2010-luvulla sensoriteknologian kehityksen ja halpenemisen myötä. Tämä mahdollistaa asejärjestelmien varustamisen paremmilla ja halvemmilla sensoreilla.
– Voidaan arvioida, että nämä asejärjestelmät yleistyvät myös tulevina vuosina, Sarantola sanoo.
Maasto ja ilmapuolustuskyvyn puute suosivat
Taistelut Vuoristo-Karabahissa herättivät myös keskustelua siitä, onko sodankäynnin kuva perusteellisesti muuttumassa, kun kymmeniä miljoonia dollareita maksava panssarivaunu vaikuttaisi olevan helppoa tuhota siitä vain murto-osan maksavalla lennokilla. Onko panssareista ja panssaroiduista miehistönkuljetusajoneuvoista tullut vanhanaikaisia ja ylihintaisia kuolemanloukkuja?
Joissakin kansainvälissä asiantuntijakommenteissa varoitetaan tekemästä liian hätäisiä johtopäätöksiä pelkästään siitä syystä, että Vuoristo-Karabahin sodassa molemmat osapuolet vaikuttivat liioittelevan rajusti tuhoamiensa kohteiden määrää. Sotatoimialueen maasto taas on Vuoristo-Karabahissa poikkeuksellisen epäedullista panssareille, koska se on avointa ja kuivaa eikä suojaavaa kasvustoa ole.
Sarantola on samoilla linjoilla.
– Vuoristo-Karabahissa käyvät taistelua kaksi maata, joilla on rajallinen ilmapuolustuskyky ja lennokkien käyttöä muutenkin suosiva toimintaympäristö. Miehittämättömät lentolaitteet ja vaanivat lennokkiprojektiilit tarjoavat kustannustehokkaan vaihtoehdon ilmasta maahan -vaikuttamiseen ja tiedusteluun, hän summasi jo ennen tulitauon astumista voimaan.
"Halpoja käyttää, halpoja torjua"
Foreign Policy -lehteen kirjoittaneen entisen yhdysvaltalaisen upseerin ja sotahistorioitsijan Robert Batemanin mukaan suurin ongelma Vuoristo-Karabahissa oli kuitenkin se, ettei hankalan maaston ja uuden lennokkiteknologia tuomia vaikeuksia yritetty voittaa taktiikan avulla.
Batemanin mukaan Azerbaidzhanin ja Armenian esittelemien videoiden perusteella vaikutti siltä, että esimerkiksi kohteena olevat panssarit olivat usein vailla kunnon naamiointia ja monesti yhdessä kasassa paikallaan, eivät hajautettuina. Lisäksi joukkojen tukena ei vaikuttanut olevan lähi-ilmatorjuntaa niin kuin kaikkeen varautuneella taistelujoukolla pitäisi olla.
Viimeksi mainitussa Bateman näkee opittavaa myös länsimaisille sotavoimille.
– Länsi-Euroopan asevoimissa, ja tietyssä määrin myös Yhdysvalloissa, aliarvioidaan ilmatorjuntatykistön merkitystä. Lennokit ovat kasvava uhka, mutta halvat lennokit on myös halpa ampua alas, Bateman kirjoittaa.
Lennokkien torjuntaan panostetaan aseteollisuudessa
Lennokkien koot vaihtelevat kannettavista malleista pienen lentokoneen kokoisiin laitteisiin (esimerkiksi Global Hawk). Myös lentonopeudet ja -korkeudet vaihtelevat suuresti. Teknologian muuttuessa yhä edullisemmaksi ainakaan pienten lennokkien torjunta ei välttämättä ole kustannustehokasta kenties jopa miljoona dollaria kappaleelta maksavilla ilmatorjuntaohjuksilla.
Sarantolan mukaan myöskään pelkkä ammusilmatorjunta ei ole ratkaisu kaikkia lennokkeja ja lennokinprojektiileja vastaan, vaan torjunnassa korostuu monipuolisuus. Muita olemassa olevia tai tulevaisuuden menetelmiä ovat hänen mukaansa muun muassa ammuttavat verkot, lennokin lähellä sirpaloituvat tykistöammukset ja elektroninen häirintä. Toisaalta jopa koulutetut petolinnut tai perinteinen haulikko ajavat asiansa.
– Lennokkientorjuntajärjestelmien valmistajat ovat edustaneet isoa osaa puolustusteollisuuden messujen kokonaisuudesta viime vuosien aikana. Eli haaste on tunnistettu, ja siihen pyritään vastaamaan, Sarantola kertoo.
Yhdysvalloissa puolustusministeriö aikoo perustaa erillisen oppilaitoksen varustautuakseen paremmin lennokkien muodostamaan uhkaan, kertoi Defense News viime kuun lopulla.
Järjestelmien kirjo yhä monipuolisempi
Sarantolan mukaan vaanivat lennokkiprojektiilit oli aluksi tarkoitettu vain ilmapuolustuksen tutkien lamauttamiseen. Nykyään niitä on kehitetty iskemään myös yksittäisiä kohteita kuten panssarivaunuja, ajoneuvoja ja rakennuksia vastaan.
Uudenaikaisimmissa aseissa vaikutus kyetään valitsemaan kohteen mukaan: joko pienentämään sitä, jotta vältyttäisiin sivullisilta uhreilta, tai vaikka varustamaan lennokki panssarin läpäisyyn tarvittavalla taistelukärjellä panssarivaunuja vastaan taisteltaessa.
– Kehittyneimmissä järjestelmissä hyökkäys kyetään keskeyttämään ja järjestelmä lennättämään takaisin lähtöalueelle uudelleen käytettäväksi, Sarantola kertoo.
Hänen mukaansa järjestelmien kirjo on laaja. Käytössä on muutaman kymmenen minuutin toiminta-ajan antavia kannettavia versioita, mutta myös huomattavasti suurempia ja pidempään toimivia laitteita.