Viimeisen elossa olleen Mannerheim-ristin ritarin Tuomas Gerdtin matka haudan lepoon sotilaallisin kunnianosoituksin on päättynyt. Tilaisuus alkoi siunaustilaisuudella Lappeenrannassa Lauritsalan kirkossa keskipäivän maissa. Siunaustilaisuuteen osallistui Gerdtin omaisia ja pieni joukko kutsuvieraita.
Gerdt haudattiin Lepolan hautausmaalle, jossa oli puhumassa myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö
– Ritari Gerdt vältti tuomasta esiin kokemuksiaan ja urhoollisuuttaan sodissa. Sodat oli käyty ja sovittu, elämä jatkui perheen, työn ja monien luottamustehtävien parissa. Keskusteluissa hänestä henki vaatimaton, vakuuttava vakaus, Niinistö sanoi.
Hautajaisseppeleen kävi laskemassa muun muassa Gerdtin oman rykmentin, JR7:n, perinnetoimikunnan puheenjohtaja Juha Koivisto. Myös hän nosti esiin edesmenneen sankarin vaatimattomuuden.
– Gerdt oli sellainen vankkumaton peruskallio. Hän oli myös hyvin vaatimaton. Hänen mottonsa oli, että tein mitä piti tehdä. Hän jopa vaivaantui, jos hänen saavutuksistaan tehtiin isompaa numeroa, Koivisto sanoi.
Gerdtin kuolema ei ollut pelkästään suuri kansallinen menetys, sillä Koivisto menetti miehessä myös henkilökohtaisen ystävän. Jälkeen jää Koiviston mukaan suuri suru ja valtavan isoja tuntemuksia. Koiviston ja Gerdtin ystävyys syntyi perinnetoimikunnan toiminnan kautta, missä Juha Koiviston isä oli pitkään mukana.
Uskoa tulevaisuuteen
Niinistö puhui hautausmaalla vain lyhyesti, mutta hänen puheessaan korostui Gerdtin huomattava merkitys koko maalle ja yhteiskunnalle. Ritareiden elämä ja heidän perintönsä on Niinistön mukaan ainutlaatuinen ja merkityksellinen myös nykypäivänä.
– Sodista nousseen Suomen menestystarina on ainutlaatuinen. Meillä on kestävyyttä kohdata vaikeuksia ja uskoa niiden voittamiseen. Meillä on tahtoa puolustaa arvojamme ja maatamme. Tästä kaikesta ritari Tuomas Gerdt: Me kiitämme, me kunnioitamme ja me muistamme, Niinistö sanoi.
Gerdtin vakaasta uskosta parempaan huomiseen kieli Koiviston mukaan myös koko asevelitoiminnan kantava ajatus.
– Takaisin tulleet seitsemännen jalkaväkirykmentin jäsenet perustivat asevelijärjestön sillä ajatuksella, joka oli syntynyt rintamalla: kaveria ei jätetä eikä kaveri jätä. Toimintaan otettiin mukaan myös aseveljien perheet, mitä kautta uskoa sodattomasta tulevaisuudesta ja paremmasta huomisesta välitettiin myös nuoremmille sukupolville, Koivisto sanoo.
Virallisen osuuden loputtua saivat paikalle kerääntyneet ihmiset saapua arkun luo ja osoittaa tervehdyksiään viimeiselle matkalleen lähteneelle ritarille. Ihmiset lähestyivät arkkua pareissa tai pienissä ryhmissä. Käsissään heillä oli seppeleitä, kukkia ja kynttilöitä.
Suuri joukko ihmisiä kokoontui seuraamaan hautajaissaattuetta
Kirkonkellojen soidessa ja hautajaissaattueen aloittaessa matkansa kirkosta kohti hautausmaata oli paikalle kerääntyneiden ihmisten määrä kasvanut jo sadan tienoille.
Myös aurinko liittyi surujoukon jatkeeksi, kun pilvipeite väistyi hetkellisesti juuri ennen ritarin arkun ulostuontia kirkosta.
Lappeenrantaan saapuessa autoilijoita tervehtii valotaulu, jossa kiitettiin Gerdtiä palveluksestaan isänmaan puolesta. Valotaulussa oli lisäksi hänen elinvuotensa ja sotilaskuvansa sekä sen takana liehuva Suomen lippu.
Ainakin Lauritsalan kirkon läheisyydessä on noudatettu sisäministeriön suositusta suruliputuksesta. Kirkon läheisyydessä olevien talojen pihapiirissä siniristiliput liehuvat heikossa tuulessa puolitangossa.
Vanhojen sankareiden kunnioitusta
Sää oli tilaisuuden alkaessa Lauritsalan kirkossa marraskuisen harmaa. Yksi kirkon edustalle Gerdtin muistoa kunnioittamaan saapuneista oli Keijo Laine. Hän oli tullut paikalle varta vasten.
– Mielestäni Mannerheimin ristin ritarit ovat isänmaalle tärkeitä ihmisiä. On hyvä, että yhteiskunta kunnioittaa vanhoja sankareita, hän kertoi STT:lle.
Varsinaiseen hautajaissaattueeseen Laine ei aikonut osallistua, mutta hän suuntaa myöhemmin Lepolan hautausmaalle, jonne Gerdt haudataan.
Hautajaisiin osallistui myös puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.).
Ritariksi jo 20-vuotiaana
Mannerheim-ristin ritareita nimitettiin yhteensä 191, ja Gerdt oli heistä viimeinen elossa ollut. Hän kuoli 1. marraskuuta Helsingissä Oulunkylän kuntoutuskeskuksessa 98-vuotiaana.
Ritariksi nimittämiseen johtaneet tekonsa Gerdt teki 20-vuotiaana alikersanttina. Hän muun muassa pelasti vihollisen yllättämän komppanian suurilta tappioilta onnistuessaan hakemaan oman tykistön apua kiivaan vihollistulen alla.
Hautajaisten sotilaalliset elementit sisältävät muun muassa lippuvartion, kunniamerkkien kantajan ja kunnialaukaukset haudalla. Gerdtin arkunkantajina toimivat Reserviupseerikoulussa palvelevat Maasotakoulun varusmiehet.