Kummisetä-trilogian loppu jäi vaivaamaan myös sen ohjaajaa, joka leikkasi siitä uuden version – "Tarinalla oli enemmän annettavaa"

Kummisetä-trilogia nosti Francis Ford Coppolan maailmanmaineeseen. EMMI KORHONEN / LEHTIKUVA

Ilkka Hemmilä / STT

Ensimmäinen ongelma oli jo nimessä. Kun Kummisetä osa III ilmestyi vuonna 1990, elokuvan ohjannut Francis Ford Coppola ei pitänyt sen nimestä.

– En koskaan halunnut kutsua sitä Kummisetä kolmeksi. Se oli enemmänkin jälkinäytös, Coppola sanoo STT:n haastattelussa.

Nimi onkin ensimmäinen asia, mikä elokuvasta on muuttunut, kun siitä on julkaistu tuore versio. Nyt nimi on pitkä, nimittäin Mario Puzo's The Godfather Coda: The Death of Michael Corleone, eli Michael Corleonen kuolema. Uusi versio ilmestyi kuun alussa suoraan blu-raylle ja dvd:lle.

Järjestysluvun korvaava termi coda, kooda, on lainattu musiikkimaailmasta. Se tarkoittaa italiaksi häntää ja viittaa länsimaisessa klassisessa musiikissa päätöselementtiin.

– Jotkut ihmiset ovat sanoneet, että kaksi ensimmäistä osaa ovat loistavia, mutta kolmas on kuin eri elokuva. Mutta se on erilainen! Se on epilogi.

Odottamattomasta hitistä pettymykseen

Kolmannessa Kummisetä-elokuvassa nimi ei ole suinkaan ainoa ongelma, ja Coppola itse on ainakin osin samoilla linjoilla.

Mario Puzon romaaniin perustuva Kummisetä-trilogia on rikoselokuvien klassikko. Se seuraa rikollissuvun nuorta vesaa Michael Corleonea, joka kaartaa kaidalta polulta mafiaklaanin uudeksi päämieheksi sen jälkeen, kun suku joutuu hyökkäyksen kohteeksi. Perheen nuorin poika haaveilee isänsä rikosimperiumin laillistamisesta, mutta asemansa vahvistamiseksi turvautuu säälimättömään tekoon toisensa jälkeen.

Trilogian kaksi ensimmäistä osaa ilmestyivät vuosina 1972 ja 1974. Molemmat elokuvat voittivat parhaan elokuvan Oscarin, ja niitä pidetään laajasti yhä parhaimpina koskaan tehtyinä elokuvina.

Elokuvat nostivat tuntemattoman Coppolan maailmanmaineeseen. Hän voitti jälkimmäisestä myös parhaan ohjaajan Oscar-palkinnon sekä molemmista käsikirjoituspystin yhdessä Puzon kanssa.

– En odottanut sitä. Luulimme elokuvan epäonnistuvan, mutta siitä tulikin suuri menestys, 81-vuotias Coppola muistelee.

Trilogian kolmas osa syntyi vasta vuosia myöhemmin, kun Coppola oli ajautunut rahavaikeuksiin. Sitä harvoin nostetaan edeltäjiensä tasolle, ja elokuvan maine häiritsee myös sen ohjaajaa.

– Se häiritsi minua, koska tunsin, että tarinalla oli enemmän annettavaa kuin mitä olin onnistunut kuvaamaan.

Kipinöitä uusilla tulkinnoilla

Coppola itse ei karsasta vanhojen töiden äärelle palaamista, eikä se on hänelle mikään uusi aluevaltaus. Jo 2000-luvun alussa päivänvalon näki Ilmestyskirja. Nytin Redux-versio, joka oli 50 minuuttia pidempi kuin alkuperäinen teatteriversio.

Noin vuosi sitten Coppola julkaisi sotaklassikosta vielä kolmannen version, joka sai nimen Final Cut. Samoihin aikoihin ilmestyi rikoselokuva Cotton Clubin uusi versio Encore.

– Jos pystyt tekemään pieniä asioita, muutat sitä, mitä yleisö näkee. Jos teet sen oikein, se on kuin puiden lisäämistä tuleen. Ensin mitään ei tapahdu, mutta sitten puhallat ja tuli leimahtaa! ohjaaja innostuu.

Hän huomauttaa, että historiassa monet taiteilijat ovat työstäneet vuosia töitä, jotka he ovat kokeneet yhä keskeneräisiksi. Kulttuurikodin kasvatin puheissa esimerkit singahtelevat Mona Lisaa vuosia viimeistelleestä Leonardo da Vincista kirjailija Marcel Proustiin.

– Tätä ei tapahdu elokuvien kanssa, koska niiden tekijä ei omista elokuvaa. Rahoittaja omistaa. Kun ensi-ilta lähestyy, et voi kinastella asiasta.

Coppola onkin kiitellyt studiota mahdollisuudesta palata teoksen äärelle.

Toisin kuin Ilmestyskirjan ja Cotton Clubin uudet leikkaukset, kolmannen Kummisedän uusi versio lyhentää alkuperäistä elokuvaa. Kymmenen minuutin tiivistyksen ohella elokuvan kohtauksia on jonkin verran järjestetty ja leikattu uudestaan, ja se on saanut tämän myötä uuden alun ja lopun.

Muutokset ovat rajallisia: uutta materiaalia ei ole kuvattu, vaan työ on tehty leikkauspöydällä. Coppola kuitenkin toivoo, että hän pystyy ohjaamaan katsojien huomiota ja auttaa heitä paremmin ymmärtämään sitä, mitä elokuva tavoitteli.

Uusittu nimi on yksi asia, jolla ohjaajakuuluisuus pyrkii ohjaamaan katsojan huomiota.

– Michael Corleonen tragedia on, että hän ei kuole. Hänen sielunsa kuolee. Hänet on tuomittu ikuiseen suruun.

Edellinen Suomen-vierailu yhä muistissa

Coppola vierailee tällä viikolla Suomessa Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (Kavi, entinen Suomen elokuva-arkisto) ja Aalto-yliopiston elokuvaopetuksen vieraana. Lauantaina hän pitää keskustelutilaisuuden, jota voi seurata ilmaiseksi verkkolähetyksen kautta.

Kyseessä ei ole ohjaajakuuluisuuden ensimmäinen vierailu Suomessa. Kesällä 2002 Coppola vieraili Sodankylän elokuvajuhlilla.

Yöttömän yön auringossa tanssahdelleenkin Coppolan Lapin-vierailua muistellaan edelleen lämmöllä, ja tunne on molemminpuolinen. Ennen vierailuaan Helsingissä Coppola on viettänyt aikaa Lapissa pojantyttärensä kanssa. Vuodenaika on täysin eri kuin aiemmalla vierailulla, mutta maisemien sijaan Coppola kehuu lappilaisten ystävällisyyttä.

Kehu tuntuu painavalta, sillä Coppola ei epäröi hetkeäkään, kun häneltä kysyy elämän tärkeintä asiaa.

– Ystävyys, ohjaaja vastaa kuin apteekin hyllyltä.

– Kun sinulla on ystäviä, sinulla on kaikkea. Jos tarvitset jotain, ystäväsi voivat auttaa sinua. Jos sinulla on liian paljon jotain, voit jakaa sen ystäviesi kanssa. Jos haluat oppia, ystäväsi voivat opettaa tai sinä voit opettaa heitä. Ei ole ystäviä suurempaa voimaa, perheenjäsentensä kanssa työskentelystä tunnettu Coppola sanoo.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut