Salamyhkäinen palkkasotilasyhtiö hoitaa Venäjän likaisia operaatioita ulkomailla – Wagner toimii sekä Venäjän että omien intressiensä mukaisesti

Yhdysvaltojen puolustusvoimat syytti kesällä Wagner Groupia miinojen ja räjähteiden levittämisestä Libyan Tripolissa. Päiväämätön kuva on laitettu jakeluun heinäkuussa ja se on peräisin Yhdysvalloilta. AFP / LEHTIKUVA

Jussi Lankinen / STT

Venäjän presidentti Vladimir Putin väitti aikoinaan toistuvasti, että Venäjän sotilaat eivät osallistuneet Itä-Ukrainan sotaan. Teknisesti ottaen hän ei välttämättä valehdellut, sillä taistelijat saattoivat olla venäläisen palkkasotilasyhtiön Wagner Groupin miehiä.

Sittemmin Wagnerin sotilaista on kertynyt lisää näyttöä. He ovat osallistuneet etulinjan taisteluihin Ukrainan lisäksi ainakin Syyrian ja Libyan sisällissodissa.

Wagnerin ja Venäjän armeijan suhde on häilyvä. Esimerkiksi Ukrainassa Wagner on toiminut Venäjän suorassa komennossa. Se on esimerkiksi osallistunut Itä-Ukrainan separatistijohtajien salamurhiin, kun näiden tavoitteet ovat olleet ristiriidassa Venäjän etujen kanssa.

Eri puolilla Afrikkaa se taas on myynyt palvelujaan paikallisille hallituksille, jotka ovat Venäjän liittolaisia. Wagner on myös suojellut omistajansa liiketoimia Afrikassa.

– Wagner ei kuitenkaan koskaan toimi Venäjän ulkopoliittisten intressien vastaisesti, kertoo kaupallisia sotilaspalveluyrityksiä tutkiva väitöskirjatutkija Mikko Räkköläinen Tampereen yliopistosta.

Wagner on myös käyttänyt operaatioissaan välillä Venäjän armeijan kalustoa.

– Libyassa Wagnerin hyökkäyksissä oli mukana venäläisiä lentokoneitakin, vaikkei sillä ole omia ilmavoimia, kertoo Hybridiosaamiskeskuksen tutkimusjohtaja Hanna Smith.

Wagnerin sotilaat ovat saaneet Venäjän valtion kunniamerkkejä, ja heitä on hoidettu Venäjän sotilassairaaloissa. Lisäksi Wagnerin johdossa on Venäjän sotilastiedustelun GRU:n entistä väkeä ja yhtiön koulutuskeskus Krasnodarissa Etelä-Venäjällä sijaitsee armeijan erikoisjoukkojen tukikohdan vieressä.

Wagnerin kontakti Venäjän viralliseen koneistoon vaikuttaisikin olevan juuri GRU.

Venäjän laki kieltää palkkasoturit

Räkköläisen mukaan Wagnerin asemaa on länsimaisesta vinkkelistä vaikea hahmottaa. Täällä ero julkisen ja yksityisen sektorin välillä on selvempi, kun taas Venäjällä julkinen sektori risteytyy eri oligarkkien yksityisten liiketoimien kanssa, kunhan Venäjän johto kokee ne valtiolle hyödyllisiksi.

– Tällä harmaalla alueella Wagner toimii, Räkköläinen sanoo.

Vielä vaikeammin hahmotettavaksi Wagnerin aseman tekee se, että Venäjän rikoslaki kieltää kansalaisten osallistumisen sotatoimiin palkkiota vastaan. Lakia on yritetty muuttaa duumassa jo kolme kertaa viime vuosina, mutta siinä ei ole onnistuttu siitä huolimatta, että duuma on ollut vuosikausia pelkkä presidentin kumileimasin.

Syyksi lainsäädäntöongelmiin on arveltu GRU:n ja turvallisuuspalvelu FSB:n kiistaa siitä, kumpi palkkasotilasyhtiöitä valvoisi. Toisen teorian mukaan niiden toiminta on haluttu pitää laittomana, jotta Venäjän johto voisi puuttua siihen helposti, jos katsoisi tarpeelliseksi.

Smithin mukaan Wagnerin laillista asemaa on yritetty selitellä sillä, ettei se toimi Venäjän sisällä. Tämä selitys kuitenkin ontuu siinä, että Wagnerin sotilaat harjoittelevat Venäjällä.

Alihankkijan käyttö helpottaa salaamista

Wagnerin omistaa tiettävästi Putinin kokki -nimellä tunnettu Jevgeni Prigozhin. Hänen bisnesimperiumiinsa kuuluu myös niin kutsuttu Pietarin trollitehdas, jonka on katsottu sekaantuneen muun muassa Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin vuonna 2016. Lisäksi Prigozhinin yritykset vastaavat muun muassa Venäjän armeijan ruokahuollosta.

Wagnerin operatiivinen johtaja on ollut alusta alkaen GRU:sta vuonna 2013 eläköitynyt upseeri Dmitri Utkin, jonka mukaan yhtiö on nimetty. Wagner oli hänen taistelijanimensä.

Ensin yhtiön sotilaat toimivat Ukrainassa ja Syyriassa. Myöhemmin toiminta on laajentunut eri puolille Afrikkaa.

Venäjällä on useita syitä käyttää Wagneria ulkomaanoperaatioissaan. Ensinnäkin Venäjä voi kiistää osallisuutensa tapahtumiin, kun sen armeija ole suoraan mukana niissä. Myös toiminnan salaaminen on alihankkijaa käyttämällä helpompaa.

Lisäksi urakoitsijan lähettäminen ulkomaille antaa pehmeämmän ulkopoliittisen signaalin kuin oman armeijan käyttäminen.

Wagneria käyttämällä Venäjän on myös helpompi piilotella miestappioitaan. Wagnerin sotilaita on haudattu salaa, ja heidän perheitään on ostettu hiljaisiksi.

– Maa kärsii yhä Afganistanin sodan jäljiltä ruumispussisyndroomasta, ja esimerkiksi Syyrian sotaan osallistuminen on ollut epäsuosittua. Wagnerin sotilaiden on kuitenkin katsottu lähteneen sotaan omalla riskillään, Räkköläinen kertoo.

Lisäksi hän epäilee, että Wagnerin avulla Venäjän vallanpitäjät myös tekevät rahaa.

– Eri asia on, miten ja kenelle tuotot jaetaan.

Palkka- ja varustelutaso laskenut

Yhtiön alkuvuosina Wagnerin sotilaat olivat hyvin palkattuja ja varustettuja. Esimerkiksi Syyriassa heitä käytettiin erikoisjoukkoina siellä, missä tarve oli suurin. Vuonna 2016 Wagnerin sotilaat olivat avainasemassa, kun Syyrian hallitus onnistui valtaamaan Palmyran takaisin äärijärjestö Isisiltä.

Vuonna 2017 tilanne muuttui. Wagnerin sotilaiden varuste- ja palkkataso laski, ja yhtiön toiminnan painopiste alkoi siirtyä matalamman profiilin operaatioihin Afrikassa. Samana vuonna Venäjän armeija kävi oikeustaistoa Prigozhinin yrityksiä vastaan sen ruoka- ja siivouspalveluista.

Foreign Policy -lehti kirjoitti runsas vuosi sitten, että Wagnerin taantuminen kulminoitui alkuvuoden 2018 taisteluun Syyrian Deir ez-Zorissa, jossa Wagnerin sotilaat toimivat Syyrian valtiollisen öljy-yhtiön General Petroleumin laskuun.

Wagnerin noin 600 taistelijaa hyökkäsivät syyrialaisten kanssa kurdijoukkoja vastaan tietämättä, että kurdien mukana oli myös Yhdysvaltojen sotilasneuvonantajia. Yhdysvaltalaiset vastasivat hyökkäykseen tilaamalla ilmatukea, minkä seurauksena arviolta puolet taisteluun osallistuneista Wagnerin miehistä kuoli tai haavoittui.

Kyseessä oli ensimmäinen suora taistelu yhdysvaltalaisten ja venäläisten välillä sitten Vietnamin sodan. Samalla se oli paha nöyryytys niin Wagnerille kuin Kremlillekin, joka pesi kätensä koko hyökkäyksestä.

Tiettävästi Yhdysvallat oli ennen ilmaiskujaan kysynyt Venäjän armeijalta, oliko hyökkäyksessä mukana venäläissotilaita. Venäläiskomentajat olivat kiistäneet venäläisten läsnäolon.

Eri teorioiden mukaan Venäjän sotilasjohto ei joko tiennyt Wagnerin hyökkäyksestä Deir ez-Zorissa tai halusi lähettää yhtiölle viestin.

Uusia kilpailijoita noussut viime vuosina

Viime vuosina Wagnerilla on kerrottu olleen vaikeuksia rekrytoida päteviä sotilaita. Samalla sen henkilöstöä on siirtynyt uudempien kilpailijoiden kuten Patriotin , Shieldin ja Vegan riveihin.

Smithin mukaan Venäjä haluaa käyttää uusia toimijoita myös siksi, että Wagner aletaan tuntea jo melko hyvin.

– Kun sen toiminta on saanut tarpeeksi näkyvyyttä, se ei ole enää kovin hyvä peiteoperaatio.

Uutissivusto Meduzan haastatteleman Wagnerin palkkasotilaan Marat Gabidullinin mukaan Wagnerin epäonnistumiset johtuvat osin siitä, että sen johtaja ja päätaktikko Utkin keskittyy liiketoimiin eikä enää johda sen operaatioita. Gabidullinin mukaan yhtiön sisäinen korruptio ja alivarustettujen sotilaiden syöttäminen tykinruuaksi ovat heikentäneet palkkasotilaiden motivaatiota.

Wagnerin epäsuosio Venäjän sotilasjohdossa saattoi kuitenkin olla väliaikaista, sillä esimerkiksi Libyassa se toimi Venäjän joukkojen kanssa vielä muutama kuukausi sitten ennen kuin Libyan kansainvälisesti tunnustetun hallituksen ja sotapäällikkö Khalifa Haftarin edustajat pääsivät sopuun sotimisen lopettamisesta.

Gabidullinin mukaan sotilaiden varustelu ei kuitenkaan ole parantunut ja Wagner kärsi Libyassakin raskaita tappioita.

Toimintakyky säilynyt

Nykyisin Wagnerin miesvahvuudeksi on arvioitu joitakin tuhansia sotilaita. Lisäksi sillä on hyvät kontaktit sotilaisiin ja rekisterit veteraaneista, joita se voi tarvittaessa kutsua palvelukseen. Sillä on siis tavallaan oma reservi.

Smithin mukaan Wagnerin sotilaallinen kyky riippuu siitä, missä ja kenen piikkiin se toimii. Esimerkiksi Libyassa sen sotilaallinen kyky oli huomattavasti parempi kuin Keski-Afrikassa, jossa sillä ei ole samanlaista tukea takanaan.

Lisäksi Wagnerin oletetulla omistajalla Prigozhinilla on suuri varallisuus ja läheiset suhteet Venäjän korkeimpaan johtoon, mikä takaa, että Wagnerin toimintakyky säilyy, Räkköläinen arvioi. Tämä kaikki voi tietysti muuttua, jos valtatasapaino Venäjän johdossa heilahtaa uuteen suuntaan.

Räkköläisen mukaan Wagnerin merkittävyyttä ei ole syytä sen enempää yli- kuin aliarvioida. Kyseessä on melko pieni organisaatio, joka on vain yksi Venäjän lukuisista työkaluista maailman konflikteissa.

– Toisaalta sisällissodissa pienikin joukko voi saada aikaan suuren vaikutuksen.

-----

Lähteinä myös Ponars Eurasia, Foreign Policy Research Institute, Post-Soviet Affairs

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut