Tove Janssonin rakkaus saareen värittää lontoolaisen kosteikkoalueen – ja viesti on vieläkin ajankohtainen

Lontoon ytimen liepeille on mm. luotu Moomintrail-luontopolku. / TOLGA AKMEN AFP / TOLGA AKMEN / LEHTIKUVA

Anne Salomäki / STT

Karu ja kivinen luoto Pellingin edustalla Porvoossa ja Euroopan suurin suojeltu urbaani kosteikkoalue Lontoon ytimen liepeillä – mitä ihmettä niillä voi olla yhteistä? Perjantaista lähtien paljonkin: Tove Janssonin elämä ja teot.

Yhteneväisyyksien huomaaminen on kuitenkin sattumien seurausta. Perjantaina auenneen The Woman Who Fell In Love With An Island (Nainen, joka rakastui saareen) -näyttelyn toinen kuraattori Alison Williams kävi lapsena koulua Lontoossa, ja hänen paras ystävänsä oli suomalainen tyttö. Vuosien saatossa Williams sai ystävältään lahjaksi monenlaisia Muumi- ja Tove Jansson -aiheisia lahjoja, ja hän on myös vieraillut Suomessa ja Janssoniin liittyvissä paikoissa useaan otteeseen.

– Ajan mittaan ihailuni ja arvostukseni Janssonia kohtaan on kasvanut kasvamistaan, Williams kertoo puhelimitse STT:lle Lontoosta.

Walthamstow Wetlands, suojeltu kosteikkoalue keskellä kiireistä Lontoota, muistuttaa Williamsin ja toisen kuraattorin Mhairi Muncasterin mielestä Klovharunia, Porvoossa sijaitsevaa kallioista luotoa, jossa Jansson yhdessä kumppaninsa Tuulikki Pietilän kanssa vietti kesiä vuosikymmenien ajan. Siksi kaksikko halusi rakentaa Janssonin maailmaa nimenomaan sinne.

Luontopolku vie muumien maailmaan

Walthamstow Wetlandsia hallinnoivan London Wildlife Trust -säätiön ja William Morris -gallerian yhteistyössä toteuttama näyttelykokonaisuus on avoinna yleisölle syyskuuhun asti. Kokonaisuuteen kuuluu Jansson-näyttely, jossa on mukana muun muassa jäljennöksiä Janssonista Klovharunilla otetuista kuvista sekä esimerkkejä hänen luonto- ja lintukuvauksistaan. Lisäksi alueelle on luotu Moomintrail-luontopolku, jota voi seurata interaktiivisella kartalla.

Kokonaisuudessa on myös ladattava ääniteos, jonka on toteuttanut säveltäjä Erland Cooper ja jossa on äänimaisemaa Klovharunilta sekä kuunnelmana Janssonin essee Saari Janssonin veljentyttären Sophia Janssonin lukemana. Sen kuullakseen ei tosin tarvitse matkustaa Lontooseen asti, vaan tiedoston voi ladata mistä päin maailmaa hyvänsä.

Teema jatkuu ensi vuonna lontoolaisessa William Morris -galleriassa, jonne tulee esille Janssonin elämästä ja taiteilijuudesta kertova näyttely.

Monta tulokulmaa taiteilijan elämään

Lontoossa toimiva Suomen Britannian- ja Irlannin-instituutti järjestää näillä näkymin syyskuussa näyttelyn yhteyteen oheisohjelmapäivän, jonka on tarkoitus tuoda esille Janssonin ja Pietilän luontosuhdetta. Instituutin johtajan Jaakko Nousiaisen mukaan ajatuksena on painottaa "jokapäiväistä ja arkeen nivottua luonnosta huolehtimisen asennetta".

Näyttelyssä ovat rahoittajina mukana myös Suomen Lontoon-suurlähetystö ja Svenska Kulturfonden.

Nousiaisen mielestä näyttelykokonaisuus tarjoaa hyvän tilaisuuden esitellä Janssonin työtä muutoinkin kuin Muumeina. Hän huomauttaa, että vaikka alun perin Jansson tuli tunnetuksi 1950-luvulla Evening News -lehdessä julkaistuista sarjakuvista, viime vuosina Britanniassa järjestetyt näyttelyt ovat esitelleet Janssonin monipuolisuutta.

Williams kertoo, että Britanniassa on uskollisia ja intohimoisia Muumi-faneja ja Janssonilla on joissakin piireissä kulttimaine, mutta suurelle yleisölle hän ei ole samalla tavalla tuttu kuin Suomessa. Näyttely on kuitenkin herättänyt paljon kiinnostusta, ja monet suuret mediat ovat huomioineet sen ennakkoon.

Tulokulmia Janssonin elämään löytyy muustakin kuin taiteesta, kuten taiteilijan ruotsinkielisyydestä tai seksuaalivähemmistöön kuulumisesta aikana, jona se oli jopa vaarallista. Williams ja Nousiainen huomauttavat, että Janssonin rohkeus puhua itselleen tärkeiden asioiden, kuten rauhan ja ympäristön puolesta, on ajankohtaista edelleen.

– Joillekin tulee yllätyksenä se, että Janssonin äidinkieli oli ruotsi. Lisäksi hänestä on helppo puhua hlbtiq-edelläkävijänä, sillä hän ja Pietilä elivät vuosikymmenien ajan yhdessä aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli Suomessa vähintään tautiluokiteltua jos ei rikos, Nousiainen sanoo.

Elokuvalla "täydellinen" ajoitus

Janssonin elämästä kertova, Zaida Bergrothin ohjaama Tove-elokuva saa ensi-iltansa Britanniassa ensi kuussa. Nousiaisen ja Williamsin mukaan on sattuma, vaikkakin onnekas sellainen, että näyttely ja elokuva osuvat samaan ajankohtaan, sillä koronaviruspandemia on sotkenut tapahtumien alkuperäisiä aikatauluja.

– Nyt ajoitus on täydellinen Wetlandsin näyttelylle, koska elokuva ja näyttely tukevat toisiaan. Pieni Tove-buumi on varmasti taas tulossa, Nousiainen toteaa.

Williams kertoo, että suunnitteilla on ollut järjestää elokuvasta ulkoilmanäytös näyttelyn yhteyteen. Koronaviruspandemia on kuitenkin hankaloittanut järjestelyjä.

Ulkoilma on muutenkin suuri osa saarielämää rakastaneen Janssonin tarinaa. Williamsin mukaan Janssonin pitämät luontopäiväkirjat esimerkiksi lintujen liikkeistä ja vuodenaikojen vaihtelusta osoittavat, kuinka tärkeä luonto Janssonille oli.

Williams on itsekin saareen rakastunut nainen: hänet lähetettiin Lontoosta kesiksi isoäidin luokse Irlantiin saarelle, jossa hänen sukuaan oli asunut satoja vuosia. Janssonin kuvat ja tarinat herättävät mieleen monenlaisia rakkaita muistoja.

– Nyt äitini ja isoäitini ovat kuolleet, mutta saarella käydessäni tunnen heidät taas lähelläni. Olen menettänyt heidät, mutta saari on täällä edelleen.

Luontokokemus keskellä suurkaupunkia

Britanniassa pandemian vuoksi asetetut rajoitukset pitivät ihmiset pitkään neljän seinän sisällä. Nyt kun ulos taas pääsee, puistot Lontoossa ovat Nousiaisen mukaan "aivan täyteen ammuttuja".

Kiinnostusta voi kasvattaa sekin, että suojeltu kosteikkoalue on ollut yleisölle avoin vasta muutaman vuoden ajan, eivätkä kaikki paikallisetkaan ole aiemmin löytäneet sitä. Nousiainen arvelee, että monet nauttivat mahdollisuudesta päästä pakoon asfalttiviidakkoa.

– Olen itsekin lusinut Lontoossa koko koronavuoden, ja olihan tämä pahimpien rajoitusten ajan aika ankea paikka. Vaikka on hienoja viheralueita ja puistoja, kaupunkierämaa on läkähdyttävä, hän kuvailee.

Sitä paitsi vilkas puistoalue ei ole, ainakaan suomalaisen näkökulmasta, erityisen vavahduttava luontoelämys.

– Suomalaiselle luonnollista on kulkea metsässä niin, että vastaan ei tule ristin sielua. Wetlands on alueena niin laaja, että toivottavasti siellä monille tarjoutuu mahdollisuus käyskennellä aivan itsekseenkin, Nousiainen sanoo.

Williams korostaa, että Walthamstow Wetlandsin kaltaiset paikat ovat hurjan tärkeitä myös Lontoon kaltaisessa suurkaupungissa. Alue sijaitsee Tottenhamin laidalla, ja Tottenham on yksi pääkaupungin köyhimmistä kaupunginosista.

– On tärkeää, että varsinkin lapsille on olemassa paikka ja tila, jossa he voivat saada kokemuksia luonnosta ja ymmärtää sen suojelun tärkeyden.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut