Osana laajaa ilmastopakettiaan Euroopan komissio esittää, että uusiutuvan energian kestävien lähteiden kriteerejä kiristetään. Toisin sanoen komissio haluaa kiristää sitä, millainen puuaines voi saada tukea uusiutuvan energian lähteenä.
Energiakomissaari Kadri Simsonin mukaan tarkoituksena on varmistaa, ettei julkisilla tuilla lähetetä väärää viestiä ja ettei energiakäyttöön päätyisi korkealaatuista puuta, jota voi käyttää esimerkiksi huonekalujen rakentamiseen.
Simson myöntää, että jo nykyisellään Euroopassa suuri osa puupohjaisesta bioenergiasta tuotetaan hakkuujätteistä ja metsäteollisuuden sivutuotteista.
Komissio kuitenkin ehdottaa, että kestäväksi puuainekseksi ei enää katsottaisi primäärimetsistä, turvemailta tai kosteikkomailta kerättyä puuta. Myöskään tukkeja, kantoja tai juuria ei katsottaisi kestäväksi lähteeksi uusiutuvalle energialle.
Primäärimetsällä tarkoitetaan karkeasti määriteltynä luonnontilaista metsää.
Kestävyyskriteerit koskisivat jatkossa kaikkia vähintään 5 megawatin kokoisia tuotantolaitoksia, kun aiemmin ne koskivat kaikkia vähintään 20 megawatin suuruisia tuotantolaitoksia.
Komissio ehdottaa myös uusiutuvan energian tavoitteen nostamista niin, että uusiutuvan energian osuuden tulisi olla EU-tasolla 40 prosenttia vuonna 2030, kun tällä hetkellä tavoite on 32 prosenttia.
Hiilinielujen laskentasäännöt uusiksi
Komissio julkisti myös ehdotuksen maankäytön ja metsätalouden ilmastolainsäädännön, eli niin kutsutun lulucf-asetuksen uudistamisesta. Asetus määrittelee, miten esimerkiksi metsien hiilinielu lasketaan.
Hiilinielulla tarkoitetaan yksinkertaistetusti ilmiötä tai prosessia, joka sitoo itseensä hiilidioksidia.
Komissio ehdottaa jäsenmaille yhteistä tavoitetta: vuonna 2030 EU:n hiilinielujen tulisi vastata 310 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin poistumaa. Nykyisin hiilinielut vastaavat komission mukaan vuosittain noin 268 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin poistumaa.
Tavoitteen saavuttamiseksi jäsenmaiden on laajennettava hiilinielujaan.
Suomen osuus EU:n hiilinieluista pitäisi komission mukaan olla noin 17,8 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuonna 2030. Hiilidioksidiekvivalentti on karkeasti määriteltynä kasvihuonekaasujen ilmastovaikutusta kuvaava mittayksikkö.
Hiilinielujen laskentatavassa komissio aikoo luopua päänvaivaa aiheuttaneesta vertailutasomallista vuoden 2025 jälkeen.
Vuonna 2018 sovitun lulucf-asetuksen mukaan vuosina 2021–2025 metsien hiilinielun kokoa verrataan kauden 2000–2009 tietoihin. Näin kullekin jäsenmaalle syntyy oma vertailutaso. Kokonaisuuteen kuuluu myös joustoja, ja laskutapaa on arvosteltu monimutkaiseksi.
Nyt komissio ehdottaa, että vuosille 2026–2030 luotaisiin uudet sitovat, jäsenmaakohtaiset tavoitteet hiilinieluille. Tavoitteisiin kuuluisi jatkossakin joustoja.
Komission ilmastopaketissa kyse on ehdotuksista toimiksi päästövähennysten saavuttamiseksi. Seuraavaksi ehdotukset siirtyvät EU-parlamentin ja jäsenmaita edustavan neuvoston käsittelyyn.