Sanotaan, että lainsäädäntö muokkaa käsitystämme normaalista. Tämä ajatus on ollut mielessäni viime viikkoina, kun olen seurannut keskustelua avioeroista ja lasten kurittamisesta Englannissa.
Englanti on tuntunut näissä asioissa melkoiselta takapajulalta, kun omaan mieleen on juurtunut suomalainen ”normaali”. Englannissa avioeroon haettiin nimittäin syyllistä aina näihin päiviin asti, kunnes avioerolakia muutettiin tänä keväänä. Suomessa syyllisiä ei ole haettu sitten vuoden 1987.
Lasten kuritusväkivalta kiellettiin Suomessa ensimmäisten maiden joukossa vuonna 1984. Esimerkiksi lapsen rankaiseminen läimäyttämällä on kielletty.
Englannissa sen sijaan konservatiivihallitus päätti tänä keväänä, ettei se vie eteenpäin läimäyttämisen kieltämistä lailla.
Avioeroprosessi saattoi kestää Englannissa ennen huhtikuussa voimaan tullutta muutosta jopa viisi vuotta, ellei toista puolisoa osoitettu syylliseksi esimerkiksi uskottomuuteen tai kohtuuttomaan käytökseen.
Aivan lakimuutoksen kynnyksellä englantilaiset jakoivat radiossa vanhan lain aikaisia erokokemuksiaan. Eräällä naisella oli ollut sopuisa ero, joka oli venähtänyt vain sen takia, että puolisoiden mielestä ero ei ollut kummankaan syytä.
Miessoittaja toivotti muutoksen tervetulleeksi, mutta lisäsi, että voisi listata vaikka kuinka monta syytä erota puolisostaan. Hänen vaimonsa oli muun muassa tyhjentänyt talon, ja se, mitä ei ollut viety pois, oli revitty palasiksi.
Opin ohjelmasta myös, että perienglantilainen tapa tehdä eroa on istuttaa ruohonsiemeniä lattiamatolle ja kääntää lämmitys täysille. Kun puoliso saapuu kotiin, lattialla on ruohikko.
Avioerolakiin saatiin Englannissa pitkään kaivattu muutos, mutta konservatiivihallitus pitää vielä kiinni siitä, että vanhempien pitää saada läimäyttää lapsiaan.
Englannin lapsiasiamies haluaisi, että maa seuraisi Skotlannin ja Walesin esimerkkejä ja kieltäisi lasten kuritusväkivallan kokonaan. Opetusministeri Nadhim Zahawi kuitenkin linjasi, ettei hallitus halua holhota vanhempien kasvatusmetodeja.
Radiossa esiintyi mies, joka edusti lakiuudistusta vastustavaa järjestöä. Ajatella, että lasten kuritusväkivallan salliminen on niin lähellä jonkun sydäntä, että hän liittyy järjestöön.
Moni englantilainen ei meinannut uskoa, että vanhempien harjoittamaa kuritusväkivaltaa ei ole jo kielletty. Konservatiivikansanedustaja Robert Halfon huomautti, että aikuinen voi saada rangaistuksen toisen aikuisen tai koiran läimäyttämisestä, mutta ei oman lapsensa.
Eräs radiokuuntelija totesi, että jos läimäyttäminen olisi toimiva kasvatusmetodi, sitä ei koskaan tarvitsisi käyttää kahdesti.
Vahvoista argumenteista huolimatta kestää vähintään seuraavaan hallituskauteen, että lasten kurittamista koskeva lainsäädäntö saadaan tuotua Englannissa 2020-luvulle – tai suomalaisesta näkökulmasta 1980-luvulle.
Kirjoittaja on Lontoossa asuva toimittaja.