Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Hoitajien työriita ei juuri näy potilasjärjestöjen neuvontapalveluissa – Syöpäjärjestöjen mukaan tilanne on silti vakava

Hoitoalan työtaistelu ei tänä syksynä ole näkynyt Syöpäjärjestöjen tai Sydänliiton neuvontapalveluissa. Potilaiden näkökulmasta tilanne on silti huolestuttava, sanoo Syöpäjärjestöjen terveysosaston johtaja Marika Skyttä.

Työriita ja toimenpiteiden lykkääntymiset ovat Skytän mukaan aiheuttaneet monille syöpäpotilaille ”kohtuuttoman paljon turhaa huolta ja kärsimystä”.

– Tilanne on mielestäni edelleen todella vakava. On huolestuttavaa, että tähän ei saada löydettyä sopua, hän sanoi keskiviikkona STT:lle.

Helsingin käräjäoikeus antoi keskiviikkona väliaikaisen päätöksen, joka kielsi hoitajajärjestöjä aloittamasta teho-osastojen lakkoja kolmessa sairaanhoitopiirissä. Skyttä kommentoi, ettei päätös "millään tavalla ratkaise koko ongelmaa".

Potilaiden huoli näkyi keväällä

Syöpäjärjestöjen valtakunnallisessa neuvontapalvelussa ei Skytän mukaan ollut keväällä suurta yhteydenottopiikkiä, vaikka hoitajien lakko herättikin keskustelua. Yhteydenottoja ei syksyn aikanakaan ole tullut normaalia enempää.

– Huoli näkyi meilläkin erityisesti lakon alkuaikoina [keväällä]. Ihmiset olivat huolissaan siitä, millaisia vaikutuksia hoitojen siirtymisellä on oman sairauden tai hoidon etenemiseen, Skyttä kertoo.

Myöskään Sydänliittoon ei vaikuta tulleen yhteydenottojen vyöryä työtaistelun takia. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan Sydänpiirin toiminnanjohtajalla Tiina Jurvelinilla ei ole tiedossa, että potilaat olisivat tänä syksynä lähestyneet piiriä lakkouhkaan liittyvistä asioista. Keväällä yhteydenotot olivat "yksittäisiä".

Hoitoalan työtaistelu kytkeytyy kuitenkin isompaan ongelmaan eli työvoima- ja resurssipulaan, joka näkyy myös potilaiden yhteydenotoissa. Syöpäjärjestöjen Marika Skyttä ymmärtää myös hoitajien huolia.

– Meille on vuosien ajan tullut viestiä siitä, että hoitotyössä on kiirettä, potilaita on paljon eikä [työntekijöillä] ehkä ole aikaa tunnistaa potilaiden yksilöllisiä tarpeita tai tarjota tarvittavaa tukea ja tietoa. Ei se ole mikään uusi ilmiö, hän sanoo.