Miksei Suomi tue "pihiliiton" säästölinjaa neuvotteluissa EU:n pitkäaikaisbudjetista?

EU-rahoituksesta luvassa ankara kamppailu lähikuukausien aikana. AFP / LEHTIKUVA
STT

STT

Kun EU-maiden johtajat äskettäin viettivät yötä Brysselissä neuvottelemassa unionin tulevan seitsemän vuoden rahankäytöstä, ei tuntien väännöstä huolimatta syntynyt ratkaisua. Näkemyserot tiukimpien nettomaksajien ja löyhempää linjaa kannattavien maiden välillä jäivät liian suuriksi, totesi pääministeri Sanna Marin (sd.) jälkeenpäin.

Suomi on yksi unionin nettomaksajamaista, mutta ei ole ajanut yhtä tiukkaa linjaa kuin Ruotsin, Tanskan, Hollannin ja Itävallan muodostama ryhmä, joiden mielestä unionin budjetin rahoitukseksi saisi riittää prosentti jäsenmaiden yhteenlasketusta bruttokansantulosta. Nelikko on käyttänyt itsestään englanninkielistä nimeä The Frugal Four , suomeksi esimerkiksi "säästäväinen" tai "nuuka nelikko". Ruotsiksi on käytetty myös nimeä snålalliansen eli "pihiliitto".

Saksa on myös jättäytynyt tämän lobbausryhmän ulkopuolelle, vaikka onkin euroissa mitaten ylivoimaisesti suurin nettomaksaja. Asukasta kohden tosin Hollanti ja Ruotsi maksavat enemmän. Jäsenmaksut määräytyvät pääosin bruttokansantulon perusteella, joten vauraimmat maat maksavat eniten. Nettomaksuasema määräytyy taas sen perusteella, kuinka paljon rahaa liikkuu EU:n suunnasta takaisin.

Neuvotteluja seuranneilla on herännyt kysymys, miksei nettomaksajamaa Suomi ole tässä pihiliitossa mukana?

Vastausta voi hakea Suomen ja EU-jäsenyyden perusasetelmista. Suomi on nettomaksajamaa ja on ollut sitä useimpina EU-jäsenyytensä vuosina. Aivan jäsenyyden alkuvaiheessa, ennen kuin itälaajentuminen oli tuonut jäseniksi selvästi Suomea köyhempiä maita, oli Suomi kolmen vuoden aikana saamapuolella.

Nytkin kun nettomaksajan asema on Suomella vakiintunut, on Suomi edelleen unionin pienempien nettomaksajien joukossa.

Suomi haluaisi eroon alennusmekanismeista

Ulkopoliittisen instituutin EU-tutkimusohjelman ohjelmajohtaja Juha Jokela toteaa Suomen halunneen perinteisesti tukea sellaista EU-toimintaa, josta on nähty syntyvän lisäarvoa. Maatalous, aluekehitys, tutkimus ja kehitys ovat olleet tällaisia aloja EU-jäsenyyden alusta lähtien. "Pihiliiton" jäsenmaissa maatalous toki hyötyy myös EU-tuista, mutta maatalouden tukien kerääminen ei ole maiden tavoitelistalla kovin korkealla.

– Suomi on pystynyt tulouttamaan EU:sta aika hyvin maatalousbudjetin kautta, erityisesti maatalouden kehittämiseen liittyvä kakkospilari on ollut Suomelle tärkeä, Jokela sanoo STT:lle.

Suomi on myös pitänyt tärkeänä, että uuden komission ohjelmaan kirjatut tavoitteet, kuten ilmastonmuutos ja muuttoliikkeen hallinta saavat rahoitusta.

Toinen ero verrattuna prosenttiryhmään on, että Saksa, Hollanti, Itävalta, Tanska ja Ruotsi ovat saaneet kuluvalla kaudella erilaisia kevennyksiä jäsenmaksuihinsa. Malli näille on rakentunut Britannian itselleen vaatimasta jäsenmaksualennuksesta, joka syntyi jo vuonna 1985 pääministeri Margaret Thatcherin aikana. Suomi ei ole ollut tällaisten järjestelmää mutkistavien erikoisjärjestelyjen ystävä, vaan haluaisi, että alennuksista luovuttaisiin Britannian EU-eron myötä kokonaan.

Britannia on alennuksestaan huolimatta ollut suuri nettomaksaja. Sen lähtö unionista jättää budjettiin vuositasolla noin 10–12 miljardin euron aukon, joka täytyy nyt tavalla tai toisella paikata. Suomen linja on säästäväisemmästä päästä, vaikka prosenttilinjalle ei ole lähdetty, Jokela sanoo.

– Suomen esitys on, että budjetti saisi olla 1,06 prosenttia EU-maiden bruttokansantulosta, komissio on ehdottanut 1,11 prosenttia ja EU-parlamentti esittää 1,3 prosenttia. Suomi painottaa myös itselleen tärkeää maataloutta, joten vaikka ei ihan prosenttiryhmässä olla, niin silti lähempänä sitä päätä, Jokela sanoo.

Asetelmat ovat hankalat, mutta yleinen oletus on, että EU-maat saavat kuitenkin rahoituspaketin paiskittua kokoon juhannukseen mennessä. Sen jälkeen menee vielä aikaa ennen kuin uusien ohjelmien toimeenpaneva lainsäädäntö saadaan valmiiksi, joten aikataulu on tiukka.

Keskustelussa on monesti esitetty, että EU:lla pitäisi olla enemmän omia varoja eli jäsenmaiden maksuista riippumattomia tuloja. Tässä ei nyt näytä tapahtuvan uutta, Jokela arvioi.

– Kun on sisäpoliittisia haasteita, niin on vähemmän liikkumavaraa tehdä rohkeita avauksia ja vaikeita kompromisseja, Jokela sanoo.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut