Joskus vasta vuosien päästä ymmärrämme, miksi jokin asia on meille niin tärkeä, Tuomas Luoma kirjoittaa.
”Puun kauneus riippuu sen oksista, mutta sen lujuus riippuu sen juurista.” Tuota ajatusta olen usein pohtinut ihmisten kanssa silloin, kun maailman muutokset tai oman elämän kuormat ovat tuntuneet raskailta. Ajatukseen on helppo yhtyä myös oman elämäntarinan kautta.
Elämäämme ovat vaikuttaneet paikat, joihin olemme kiintyneet. Mieltämme ovat muovanneet ihmiset, joiden kanssa olemme kasvaneet. Meihin vaikuttavat suuresti ne kokemukset, joita muistelemme lämmöllä. Oma merkityksensä on myös niillä kokemuksilla, jotka haluaisimme unohtaa. Pelkkä hyvään keskittyminen auttaa vähän. Juuriemme tunteminen ja niiden työstäminen auttaa paljon.
Lapsuudessa opitut käyttäytymismallit, sanotut ja sanomattomat sanat, sukupolvelta toiselle siirtyneet arvot ja hiljaisesti toistuneet tavat vaikuttavat meihin usein enemmän kuin huomaammekaan. Olen vasta viime vuosina syvästi ymmärtänyt, että joskus vasta vuosien päästä ymmärrämme, miksi jokin asia on meille niin tärkeä.
Mitä sinä muistat meidän ensimmäisistä kohtaamisistamme?
Omien juurien tunteminen on tarpeellista, sillä menneisyyden työstäminen auttaa ymmärtämään myös itseämme tässä päivässä. Huomaan ajattelevani, että tuntemalla omat juurensa voi päästä myös entistä syvemmälle toisten ihmisten ymmärtämisessä.
Omiin juuriin tutustuminen voi tapahtua vanhojen valokuvien, sukuselvitysten tai vaikkapa oman vauvakirjan kautta. Kenties syvemmälle pääsee kysymällä pitkäaikaiselta ystävältä tai omalta sukulaiselta: Mitä sinä muistat meidän ensimmäisistä kohtaamisistamme? Millainen maailma silloin oli ja millainen minä olin?
Olin pyhäinpäivänä lukemassa Vihdin kirkossa viimeisen vuoden aikana siunattujen nimiä. Olen toiminut nykyisessä virassani reilun puolen vuoden ajan, mutta pyhäinpäivänä kokemani hetki juurrutti minua entistä vahvemmin siihen elämänkulkuun, jota näillä kulmilla on eletty jo pitkään ennen minua.
Koin koskettavana ajatella, että heillä kaikilla oli myös omat juurensa. Jokaisen nimen takana oli ihminen, rakas läheinen, ystävä tai perheenjäsen. Jokaisen nimen takana oli jonkun ihmisen muistoja, yhteisiä hetkiä, ikävää ja rakkautta. Jokaisella oli omat juurensa, ja jokainen oli muokannut maaperää jollekin toiselle kasvaa.
Mistä sinä olet kiitollinen omissa juurissasi?
Kirjoittaja on Vihdin seurakunnan kirkkoherra.